Pikkelssin

Kahdeksan viikkoa napsahti Pihkalle eilen täyteen. Käytiin sen kunniaksi Pihkan kanssa Mustissa ja Mirrissä ostamassa vähän nameja ja punnitsemassa pikkuinen. Pihkalla painoa oli kertynyt hurjat 3,1kg. Pihka näki sisällä Irlanninsusikoiran. Katseltiin häntä etäältä rauhassa. Nyt Pihka osaa hakeutua itse jo sanomalehdelle. Aluksi tarpeet tehtiin ihan mihin sattuu. Aina kun sanomalehdelle koitin  sitä nostaa, niin se otti vaan hepulia siitä. :D Osa tarpeista osuu ulos pihalle ja osa sisään, mutta lenkillä on hieman malttamaton tekemään mitään, kun kaikkea niin jännää tutkittavana. Eldan kanssa heillä menee jo aika mukavasti. Välillä toki Elda komentaa, mutta niin kuuluukin. Muutenhan tuo häkkäröisi kokoajan jaloissa ja pomppisi niskaan. Pihka on kyllä yltiö sitkeä tapaus saavauttamaan haluamaansa. Ei kyllä lannistu vähällä. Sänkyyn ja nojatuoleille se yrittää ihan hirveästi jo kivuta. Sängylle se pääsikin sivureittiä, joka piti poistaa. Temppuillessani Eldan kanssa eteisessä

Toi älämölö lähtee sitten Eldan suusta. :D

 Pupu saa kyytiä! Perusasioiden parissa ollaan puuhailtu, sosialistamista ja muutamia temppujen opetteluja. Nykyään mahtuvat jo samaan tilaankin Eldan kanssa, eikä Elda luiki kokoajan riiviötä karkuun. Mutta on se hyper energinen tapaus, siis tuo Pihka. Tuplaten enemmän virtaa kun Eldalla pentuna, vaikka ei sekään todellakaan mikään laiska pentu ollut. On nää kaksi hyvin erilaista koiraa, mutta uskon että sopivat lähes täydellisesti laumaksi. :)   Ollaan käyty pikku lenkkejä nyt erikseen ja yhdessä molempien kanssa, vapaana ja hihnassa. On se onni että Elda kulkee niin nätisti hihnassa kun tää yks pikkuinen poukkoilee ja vempuloi sinne sun tänne, juoksee jalkoja päin ja heittelee milloin minkäkinlaisia piruetteja ja koittaa jahdata Eldaa. :D Pihka on kyllä sosiaalisuuden huipentuma. Äsken Pihkaa tuli moikkaamaan koulukaverini. Heti leikit pystyyn ja puremaan. Eldakin yllättäen hirmuisen sosiaalinen ja nautti olla rapsuteltavana. Vieraiden huomio rupeaa kelpaamaan Eldallekkin k

Olen aivan äimistynyt edelleenkin, että miten hyvin tuo pikkuinen on meille kotiutunut. Ei minkäänlaisia ikävöimisen merkkejä. Kovasti se yrittää saada Eldan huomiota itseensä, mutta jäätä ei toistaiseksi vielä Eldan puolelta sulatettu. Pihka on kokeillut kaikkea jahtaamisesta ryömimiseen ja vemputustansseihin, mutta ei, niin ei. Toisesta tykkääminen on toistaiseksi yksipuolista, mutta eiköhän se vielä iloksi muutu Eldankin puolelta. Ollaan nyt laitetty lankku keittiön eteen, jonne Elda pääsee rauhaan piukkuiselta. Pihkakin on kyllä yrittäny kovasti mennä lankun yli, mutta vielä ei ihan koko eikä taidot riitä. Elda nykyään viihtyykin keittiössä ja nojatuoleilla, vaikka Pikkerström yrittääkin tehdä kovia mahtiloikkia onnistumatta siinä kuitenkaan. Tuo veitikka vaikuttaa semmoiselta hullunrohkealta, joka paikka on tutkittava ja luulot omiin kykyihin ovat aika väärityneet siihen mitä tällä hetkellä todellisuudessa ovat. Se on niin kerrassaan ihana, mutta kauhea purija. Kaikkeen ta