Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuuta 9, 2012.

Kolmoset korkattu

Tänään oltiin kisaamassa Liedossa kahden agiradan verran. Ihka ensimmäinen kolmosten startti ja nolla! Jihaa! Ei täydellistä , mutta tyydyttää. Hiukka oli jännitystäkin itselläni  ilmassa, kun startattiin niiden kaikkien hienojen koirakoiden jälkeen, siis viimesinä. Yks pikku kämmikin mahtui, jonka sainkin kuin sainkin korjattua, mutta maksoi hieman ajassa. Onneksi ihanne aika oli super löysä, joten se alittui silti reilusti. Kärkeen jäätiin ihan mukavasti, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tokalla radalla taisin olla niin helpottunut, innoissani ja tyytyväinen Eldan mennessä puomille putken sijaan, että unohdin tehdä puomin jälkeen putkijarrun putkelle, jonka seurauksena Elda nappasi putken jälkeen ylimääräisen esteen.

Kristian oli katsomassa meidän kisoja ensimmäistä kertaa, mutta ei voinut kuvata kun tahtoi vain katsoa. :/  Tylsistymis marinoita lukuunottamatta, oli mukavaa kun Eldalla oli "huoltaja" joka auttoi jäähyttelylenkeissä, jolloin sain jäädä katsomaan  radan rakennust…
Kuva
Meidät oli kuvattukkin, joten tässä ois meidän tää nousurata kolmosiin.


(Hieman kyseenalainen tuo puomin ylösmeno...

Ei se sittenkään ollut pentueen musta lammas!

Upeiden ja terveiden sisarusten jatkoksi Eldallakin A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. :)

Eikö koiran pitäisi olla kisojen jälkeen väsynyt?

Kuva
Minusta pitäisi, mutta näimpä ei meillä. Koko eilisen illan kisojen jälkeen voittaja sankarini oli hirmu energistä veikkosta. Se änkes väkisin syliin, toi leluja, pakotti, raapi, puri, örisi, kitisi, pomppi päin, tuli antamaan  väkisin pusuja ja väliin vähän hammastakin, varasti mun paikanki kun huomasi tilaisuutensa siihen tulleen.  Krimmu vois tulla äkkii tänne, ni Elda vois kiusata sitä mielummin tai mä voin ainakin usuttaa sen Krimmun kimppuun mun sijasta. Miten voi olla noin energinen tapaus?. Mä olin ainakin ihan kuitti kaiken ajamisen, lenkittämisen, leikittämisen, jännittämisen, latautumisen ja kisaamisen jälkeen, että aivoissa ei paljoa raksuttanut. Niin ja kroppaakin jomotti, torstainen kahvakuula treeni. ( siis ensimmäinen sitten yli kahteen vuoteen) Ei  siinä kisatessa tuntenut sitä kipua, mutta kotiin päästyä ratin takana istumisen jälkeen  kroppa taas jymähti ja jysähti.. Sen verta päässä vielä  raksutti että piti käydä hakemassa siwasta pussi karkkia. :) Elda sai tyytyä…