Koirien takana

yhteystiedot:
Kennel Pikkelssin
Tyyni-Tuuli Kosonen
Lieto (Turun kupeessa)
tyyni.kosonen @gmail.com
0400765244
Instagram: Pikkelssin
Facebook

Olen Heinolasta kotoisin oleva 1988 syntynyt koiraharrastaja. Tätä nykyä olemme kotiutuneet Varsinais-Suomeen Turun kupeeseen Lietoon. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Kristian, alkuvuodesta -22 syntynyt tyttö vauva Lyydia ja kolme Espanjanvesikoiraa Elda, Pihka ja Pihkan tytär Iiva. 

Koirat ovat minulle harrastuskavereita, mutta ennen kaikkea rakkaita perheenjäseniä ja yksilöitä omine tarpeinensa. Päälajina harrastan koirieni kanssa agilityä ja lisäksi jonkin verran Tokoilemme ja Rallytokoilemme. Lisäksi harrastamme  ja testailemme fiiliksen mukaan myös muita lajeja, jotta saan myös tietoa koirieni vieteistä ja ominaisuuksista. 

Kilpaurheilutaustaa minulta löytyy varsinkin lentopallosta ja yleisurheilusta, mutta myös monia muita lajeja kuten hiihtoa, tanssia, draamaa ja ratsastusta on tullut harrastettua. Agility tuntuukin koiraharrastuksista omimmalta juuri sen urheilullisuuden vuoksi. Treenaaminen on mielekästä koska siinä voi kehittää niin koiraa kuin itseä, ja tavoitteet motivoivat minua eteenpäin.  Päävastustajana niin tässä kuin monissa muissakin lajeissa on itsensä voittaminen ja oma pääkoppa. Minua motivoi ja innostaa harrastuksissa nähdä koiran oppivan ja kehittyvän. Myös oma kehittyminen ohjaajana, kouluttajana ja hioutuminen koiran kanssa samaksi tiimiksi ovat asioita jotka ovat koukuttaneet minut agilityyn. Vaikka olenkin kilpailuhenkinen ja nautin kilpailuista, niin tärkeintä kuitenkin on oman koiran kanssa koetut onnistumisen ja oivaltamisen hetket, eivätkä sijoitukset.

Eläimet ovat olleet minulle rakkaita jo lapsuudestani lähtien. Lapsena monet kesät tuli vietettyä heppaleireillä. Kotona meillä oli koirien lisäksi kaneja ja tanssihiiriä. Kuitenkin rakkaimpana ja kiinnostavimpana eläimenä on aina ollut koira. Koirarotukirjat tulikin selattua monen monta kertaa läpi miettien mitä rotuja aikuisena ottaisin. :D

Koirakokemusta löytyy lapsuudestani Labradorien parista. Ensimmäinen koiramme oli Pipsa, joka tuli meille kasvatukseen Sokeankoirakoululta. Kaksi vuotiaana Pipsa lähti sokeankoirakoulutukseen ja läpäisi sen  myös tullen sokeankoiraksi. Vaikka Pipsa ei alkujaankaan ollut omamme, oli luopuminen vaikeaa, sillä siitä oli tulla osa perhettämme. Päädyimmekin ottamaan Pipsan jälkeen 

oman koiran Nellin. Nelli oli teinivuosien luotettavin ystävä, jolle saattoi kertoa kaikkein syvimmätkin salaisuudet. Varsinaisesti emme harrastaneet silloin mitään koiraharrastuksia, mutta kotipihassa hyppelimme erilaisia esterataviritelmiä yhdessä koiran kanssa. Opetimme molemmille koirille valtavasti erinäisiä temppuja, teimme etsintä leikkejä, koirat kulkivat mukana sauvarinnetreeneissä ja talvisin ne saivat vetää meitä perässään minisuksilla. 

Muutama koiraton vuosi meni tiiviisti lentopallon parissa, eikä aikaa olisi löytynyt koiralle. Kuitenkin motivaatio lajiin rupesi hiipumaan samalla haaveillessani omaa koiraa ja harrastamista sen kanssa. Loukkaantumisen myötä päätin viimein lopettaa lentopallon ja oli koiran vuoro. Espanjanvesikoiran keksin lapsuudenystäväni ihastuttavan perron kautta. Etsin keskikokoista, myös kerrostaloon sopeutuvaa koiraa, jolta ei lähtisi karvaa. Halusin myös että koira olisi harrastuksiin motivoituva ja helposti oppiva. Kaipasin Labradoreihin verrattuna pientä täpäkkyyttä ja sitä että kiinnytään omistajaan voimakkaasti. Ilman ystäväni perroa en olisi rotua varmaan keksinyt, sillä silloin vielä kaikki kuvat rodusta olivat pitkässä karvassa, niin että silmiä ei näkynyt. Mutta kun näin minkälainen rotu oli pienessä kiharassa ja kuulin että turkin hoitokin oli suhteellisen helppo, innostuin…


Agilityssä olen ehtinyt harrastamaan kahdella koiralla kolmosluokassa ollen jo useina vuosina SM-kisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa. Eldan kanssa olemme päässeet myös
fiilistelemään SM-finaaleissa ja  maistamaan SM- mitalia joukkuekisan merkeissä. Juniori on vielä kulutusvaiheessa. Ehkäpä meitä nähdään tulevaisuudessa myös Iivan kanssa kisakentillä. Nyt nautimme kuitenkin toistaiseksi uuden opettelusta ja treenaamisesta. Olen erityisen kiitollinen ylöspäin siitä että minulle on siunaantunut terveitä koiria, jotka ovat kestäneet kovaakin rasitusta ja treeniä ollen edelleen huippukunnossa. 

                                                                                                                 Kuva:Maria Suomi/TurunTienoo 

Olen jäsenennä Suomen Kennelliitossa ja Vesikoirat ry:ssä. Olen suorittanut Kasvattajan peruskurssin syksyllä 2016,  agilityn koulutusohjaajan peruskurssi, jatkokurssin ja ratamestarikurssin. Edustan, kilpailen ja olen kouluttanut omaa agilityn valmennusryhmää AgilityTean Turku riveissä.