Koirien takana

yhteystiedot:
tyyni.kosonen @gmail.com
0400765244


Olen Heinolasta kotoisin oleva 1988 syntynyt koiraharrastaja. Tällä hetkellä kotikaupunkimme on Lieto. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Kristian ja kaksi Espanjanvesikoiraa Elda ja Pihka. Koirat ovat minulle harrastuskavereita, mutta ennen kaikkea rakkaita perheenjäseniä ja yksilöitä omine tarpeinensa. Päälajina harrastan koirieni kanssa agilityä. Pihkan kanssa harrastamme myös satunnaisesti Tokoa, johon koiralla ainakin riittää potentiaalia. Lisäksi testailemme ja touhuamme muita koiraharrastuksia fiiliksen mukaan.


Kilpaurheilutaustaa minulta löytyy varsinkin lentopallosta ja yleisurheilusta, mutta myös monia muita lajeja kuten hiihtoa, tanssia, draamaa ja ratsastusta on tullut harrastettua. Agility tuntuukin koiraharrastuksista omimmalta juuri sen urheilullisuuden vuoksi. Treenaaminen on mielekästä koska siinä voi kehittää niin koiraa kuin itseäkin, ja tavoitteet motivoivat minua eteenpäin.  Päävastustajana niin tässä kuin monissa muissakin lajeissa on itsensä voittaminen ja oma pääkoppa. Kuitenkin pienestä kilpailuhengestäkin saa lisä virtaa ja se auttaa keskittymään paremmin. Tärkeintä kuitenkin on oman koiran kanssa koetut onnistumisen hetket, eivätkä sijoitukset.


Eläimet ovat olleet minulle rakkaita jo lapsuudestani lähtien. Lapsena monet kesät tuli vietettyä heppaleireillä. Kotona meillä oli koirien lisäksi kaneja ja tanssihiiriä. Kuitenkin rakkaimpana ja kiinnostavimpana eläimenä on aina ollut koira. Koirarotukirjat tulikin selattua monen monta kertaa läpi miettien mitä rotuja aikuisena ottaisin. :D
Koirakokemusta löytyy lapsuudestani Labradorien parista. Ensimmäinen koiramme oli Pipsa, joka tuli meille kasvatukseen Sokeankoirakoululta. Kaksi vuotiaana Pipsa lähti sokeankoirakoulutukseen ja läpäisi sen tullen sokeankoiraksi. Vaikka Pipsa ei alkujaankaan ollut omamme, oli luopuminen vaikeaa, sillä siitä oli tulla osa perhettämme. Päädyimmekin ottamaan Pipsan jälkeen 
oman koiran Nellin. Nelli oli teinivuosien luotettavin ystävä, jolle saattoi kertoa kaikkein syvimmätkin salaisuudet. Varsinaisesti emme harrastaneet silloin mitään koiraharrastuksia, mutta kotipihassa hyppelimme erilaisia esterataviritelmiä yhdessä koiran kanssa. Opetimme molemmille koirille valtavasti erinäisiä temppuja, teimme etsintä leikkejä ja talvisin ne saivat vetää meitä perässään minisuksilla. 


Muutama koiraton vuosi meni tiiviisti lentopallon parissa, eikä aikaa olisi löytynyt koiralle. Kuitenkin motivaatio lajiin rupesi hiipumaan samalla haaveillessani omaa koiraa ja harrastamista sen kanssa. Loukkaantumisen myötä päätin viimein lopettaa lentopallon ja oli koiran vuoro. Espanjanvesikoiran keksin lapsuudenystäväni ihastuttavan perron kautta. Etsin keskikokoista, myös kerrostaloon sopeutuvaa koiraa, jolta ei karvaa lähtisi. Halusin myös että koira olisi harrastuksiin motivoituva ja helposti oppiva. Kaipasin Labradoreihin verrattuna pientä täpäkkyyttä ja sitä että kiinnytään omistajaan voimakkaasti. Ilman ystäväni perroa en olisi rotua varmaan keksinyt, sillä silloin vielä kaikki kuvat rodusta olivat pitkässä karvassa, niin että silmiä ei näkynyt. Mutta kun näin minkälainen rotu oli pienessä kiharassa ja kuulin että turkin hoitokin oli suhteellisen helppo, innostuin…

Olen suorittanut Kasvattajan peruskurssin syksyllä 2016,  agilityn koulutusohjaajan peruskurssi, jatkokurssin ja ratamestarikurssin. Edustan ja koulutan omaa agilityn valmennusryhmää ATT: riveissä.













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pihka on astutettu!

Pentuja suunnitteilla Pihkalle ja Ricolle