Pikkelssin

Elämä Espanjalaisen kanssa ei tylsäksi käy. Ainakaan tämän minun omistamani kanssa. Taidan olla hullu kun sunnittelen jo toista moista. Elda saa aikaan mussa niin vaihtelevia tunteita, että huhhei. Eilen olin jo luopumaisillani koko piskistä, sen verta jouduin taas karjumaan sille ja painittiin me lumihangessakin taas vaihteeks. Se on niin raivostuttava. Kuinka monta kertaa pitää kieltää ja komentaa ja pistää maahan että toi ymmärtää mitä ei saa tehdä. Kotona erstäminen on pahin rangaistus sille, mutta lenkillä ei tunnu mikään menevän kaaliin. Ei se ymmärrä, se vaan pistää leikiksi ja jatkaa  heti kun saa tilaisuuden. Elda  nauraa, tuijottaa ja mussuttaa niitä keppejä. Ja kun keppi on otettu pois ja pistetty koiraa vähän ojoon, niin taas se juoksentelee leikkihyppyjen kera ja nappaa ensimmäisen silmiin osuvan kepin, menee vähän matkan päähän, tuijottaa, naureskelee ja mussuttaa keppiä. Ja sama juttu alusta. Elda vaan nauttii kun sitä ojennetaan, se on sille leikkiä. Ton koiran vapaana