Voi ärsytyksen kevät. Kotikisoissa tänään ja virheitä sateli. Ensimmäiseltä radalta puominalastuloloikka ja keppivirhe, joten kehumista ei paljolti ole. Tulihan se Elda kovalla vauhdilla putkesta kepeille, mutta tommonen keppikulma ja virhe, niin huhuuhu! Pitäisi osata hakea. Toiselta radalta sitten taas puominalastulolta virhe. Ei kovin hyvältä näytä. Kontaktit kusee.:(
Niin ja siis radat eivät olleet millään tavoin ylitsepääsemättömän vaikeita, mutta jos perusasiat ei oo kunnossa, kuten kontaktit, niin ei mistään tuu mitään. Jostain syystä kontaktivirheitä sateli todella palon säkäluokasta riippumatta. Pohja oli todella pehmeä, ja tuntui ettei itsekkään pystynyt liikkumaan kovin ketterästi. Onneksi pohjan pehmeys oli huomioitu rimojenkorkeuksissa. Niin ja jos jotain hyvää keksin niin muuri ja okseri pysyivät ylhäällä vaikka niissä käännyttiinkin.
Minusta pitäisi, mutta näimpä ei meillä. Koko eilisen illan kisojen jälkeen voittaja sankarini oli hirmu energistä veikkosta. Se änkes väkisin syliin, toi leluja, pakotti, raapi, puri, örisi, kitisi, pomppi päin, tuli antamaan väkisin pusuja ja väliin vähän hammastakin, varasti mun paikanki kun huomasi tilaisuutensa siihen tulleen. Krimmu vois tulla äkkii tänne, ni Elda vois kiusata sitä mielummin tai mä voin ainakin usuttaa sen Krimmun kimppuun mun sijasta. Miten voi olla noin energinen tapaus?. Mä olin ainakin ihan kuitti kaiken ajamisen, lenkittämisen, leikittämisen, jännittämisen, latautumisen ja kisaamisen jälkeen, että aivoissa ei paljoa raksuttanut. Niin ja kroppaakin jomotti, torstainen kahvakuula treeni. ( siis ensimmäinen sitten yli kahteen vuoteen) Ei siinä kisatessa tuntenut sitä kipua, mutta kotiin päästyä ratin takana istumisen jälkeen kroppa taas jymähti ja jysähti.. Sen verta päässä vielä raksutti että piti käydä hakemassa siwasta pussi kark...
Kommentit
Lähetä kommentti