Eilen oisin voinu vaikka hirttää ton piskin ja tänään se oli maailman kultaisin työmyyrä.

Elämä Espanjalaisen kanssa ei tylsäksi käy. Ainakaan tämän minun omistamani kanssa. Taidan olla hullu kun sunnittelen jo toista moista.
Elda saa aikaan mussa niin vaihtelevia tunteita, että huhhei. Eilen olin jo luopumaisillani koko piskistä, sen verta jouduin taas karjumaan sille ja painittiin me lumihangessakin taas vaihteeks. Se on niin raivostuttava. Kuinka monta kertaa pitää kieltää ja komentaa ja pistää maahan että toi ymmärtää mitä ei saa tehdä. Kotona erstäminen on pahin rangaistus sille, mutta lenkillä ei tunnu mikään menevän kaaliin. Ei se ymmärrä, se vaan pistää leikiksi ja jatkaa  heti kun saa tilaisuuden. Elda  nauraa, tuijottaa ja mussuttaa niitä keppejä. Ja kun keppi on otettu pois ja pistetty koiraa vähän ojoon, niin taas se juoksentelee leikkihyppyjen kera ja nappaa ensimmäisen silmiin osuvan kepin, menee vähän matkan päähän, tuijottaa, naureskelee ja mussuttaa keppiä. Ja sama juttu alusta. Elda vaan nauttii kun sitä ojennetaan, se on sille leikkiä. Ton koiran vapaana juoksentelut loppuu kohta kokonaan, kun tollaseks mulkeroks on ruvennu. Meillä siis kepit on pannassa kokonaan ja Eldahan sen kyllä tietää, mutta kun pikkupirulaista on esitettävä ja rajoja venytettävä. (Keppikielto on ollut jo iät ja ajat, siksi ,että se syö ne ja oksentaa. Eldalla  tulee automaattisesti oksennusrefleksi kun massu huomaa siellä jotain huonosti sulavaa. Tämähän on toisaalta hyväkin asia, varsinkin pentuaikana jäi elda kiinni jos minkä syömisestä. Tätä keppien popsimista se on  harrastanut jo pienestä asti, jossain vaiheessa se oli jo kurissa, mutta nyt se on kekannut että vapaana sitä ei kontrolloidakkaan niin hyvin kuin hihnassa. Ei siinä mitään jos se vaan kantelisi niitä keppejä, mutta se nimenomaan nauttii niiden mussuttamisesta.)

Nytkin parasta aikaa se mulkoilee tuolta kulmien alta nojatuolilla kun en huomioinut ja suostunut ottamaan sitä sylikoiraksi tietokoneelle. (Tietokoneen ääressä mun sylissä kun kertas on sen yksi lempparipaikoista. "Kainalokoirani".)

 Raju avustajakoira Elda! Taas sarjassaan näitä järjettömän tyhmiä temppuja, jota ei pitäisi tolle opettaa. Voin sanoa että ei kauaa menny kun ton kekkas. ;D

Tänään Elda oli semmonen timantti aluevalmennuksessa, että oksat pois. Valehtelematta tänään oli meidän parasta agilityä ikinä! Se tunne kun yhteistyö, luotto  ja yhteinen sävellys natsaa. . Oon niin fiiliksissä, me suorastaan leijuttiin siellä kentällä. Ehkäpä hyvä ettei videota tullut, oisin voinut palautua täältä pilvistä aika äkkiä takaisin maanpinnalle.

Treenit olivat mulle ehkä rankimmat ikinä, syy tähän on varmasti mun tän hetkinen surkea kunto, mutta myös rata ja ohjausvalinnat vaikutti siihen.  En vieläkään meinaa tajuta että pystytään etenemään pitkiä pätkiä. Meinaan tottumuksesta palkata koiran jo muutaman esteen jälkeen, vaikka virheenvirhettä ei olisi tullut. Mutta kun enne meidän eteneminen oli aina semmosta.

;)Nyt ainakin ymmärrän miltä tuntuu kun jaloissa alkaa hapottamaan, ja päässä alkaa sumeta. Onneksi Elda hoiti homman kotiin ja paineli loppusuoraa minkä koivista pääsi. Sami ainaski rääkkäs minuu ihan kunnolla, mutta kyllähän sieltä nollaakin irtosi  ja lähes täydellisiä ohjauspätkiä ajoituksineen. Kokeiltiin myös kellotuksia eri ohjausvalinnoilla neljällä eri lyhyellä pätkällä. Kahdella niistä olin osannut valita nopeimmat ojausvalinnat, mutta kahdella taas en. En toisaalta ollut sentään valinnut missään kohtaa hitainta vaihtoehtoa meille, mutta radanlukemisessa on petrattavaa. Eri ohjausvelintojen välillä oli kuiteski useiden kymmenysten eroja, joka on paljon. Eldan työskentely ja vire oli kohdillaan Se irtosi hyvin, mutta oli kokoajan kuulolla, kesti hyvin vedätystä, kilpajuoksua ja se pystyi jättämääntyöskentelemään itsenäisesti tietyissä kohdissa.


Tämmöstä rataa treenailtiin tänään.