Paimentamassa
Oltiin Lahdenseudun vesikoirapoppoon kanssa Iitissä viettämässä paimennuspäivää. Eldan kanssa ennestään oli pienet traumat, kun oltiin joku kolme vuotta sitten käyty kokeilemassa. Ensinnäkin sillä oli murkkuikä silloin pahimmillaan ja silloiset lampaat joita pääsi paimentamaan olivat vuokralampaita jotka eivät olleet tottunet koiriin. Ero oli aika valtava noihin lampaisiin mitä nyt oli. Ensin saatiin kokeilla lampaita jotka hakeutui automaattisesti ihmisen luokse ja olivat tosi tottuneita koiriin. Toisella kierroksella ei ihan niin ihmisläheiset, mutta ei myöskään ollet mitää säikkyjä poukkoilijoita niin kuin silloin Eldan kanssa ensimmäisellä kokeilullamme aikanaan.
Ensin menin alkuun itse paimenen kanssa ja sitten kokeilin yksin Eldan kanssa. Pihkan kanssa menin kokoajan yksin, kun oli Eldan kanssa jo vähän harjoiteltu ennen sitä. Elda meinasi saada köniin isolta siniseltä lampaalta kun räksytti kokoajan epävarmana ja vähän öris sille. Kyllähän ne kokeneet lampaat sen hoksaa. Eldalta ehkä hiukka vietiin itsetuntoa. :D Senkin kanssa ihan onnistuneita lyhyitä pätkiä, mutta selkeästi jotenkin vaikeampaa oli tehdä sen kanssa, kuin Pihkan. Ja aika hassua on se, että nyt oli aika herkkis kepistä, kun taas silloin murkkuna kun testattiin, niin ei kunnioittanut kepukkaa yhtään. Mutta täytyy sanoa että Elda jäi kyllä kakkoseksi Pihkalle tässä lajissa. Tässäkin lajissa tietynlainen itsenäisyys on mielestäni plussaa ja kun Elda ei kovin itsenäinen ole, niin... mammasta tuli vähän hätä. :D Toisaalta Eldan kohdalla voi vaikuttaa myös sekin että sitä on niin paljon kielletty jahtaamisesta esim. noiden pupujen pölläyttämisestä, että saattoin olla epävarma että mitä saa tehdä ja mitä ei.
Pentu pallerohan oli yksi parhaimmista paimenista koko porukassa. Jonkin verran tuntui olevan hajontaa paimennustaipumuksissa. Jotkut eivät syttyneet lampaille yhtään, jotkut aika nopeasti tai toisella kierroksella hiffasivat ja oli joukossa yksi lampaaseen tarraajakin, jonka kanssa itse kouluttaja sitten paimensi. Ja oli kyllä sitkeä tapaus, mutta kouluttaja sanoi että siinä oli potkua kerrakseen ja tulisi hyvä paimen, mutta pitäisi olla taitavissa käsissä. Tuollakin selkeästi huomasi sen perrojen heikkouden, pehmeyden. Kaikki paitsi tämä yksi kiihkoilija tapaus oli jollain tapaa pehmeitä ja hyvin herkkiä tossakin koulutuksessa. Pihka itseasiassa kesti yllättävän paljon kepillä sörkkimistä, vaikka tuli pari huolimatonta hutasua ja parissa kohdassa oli pakko kovemmin maahan iskeä kun kyljestä tuuppaus ei tehonnut vinkiksi että kauemmaksi pitäisi siirtyä. Sekin kuiten hyvin herkästi kävi haistelemassa maata kun ei tajunnut mitä sillä kepillä huitomisella haettiin, mutta nollasi kuitenkin kohtuu hyvin. Muutamat eivät kestänet yhtään ohjaus sauvaa.
Mulla oli ristiriitaiset odotukset Pihkan suhteen tosta paimennuksesta. Toisaalta sillä on arjessakin semmosta paimen käytössä. Tuijottaa ja käy maahan vaanimaan ja jopa on hiipinyt matalana. Sitten se hyökkää esiin, mutta ei tarraa kuitenkaan. Lähinnä kohteeksi on joutunut Elda ja muita koirakavereita. Hassu pentu. Toisaalta taas se o niin mielistelevä, että ajattelin josko se meneekin lampaiden eteen ryömimään ja hakemaan hyväksyntää. Mutta sehän olikin yllättävän topakka, kun ensimmäisten leikkiin kutsuyritysten jälkeen rupesi tajuamaan vähän ideaa. Oli myöskin huojentavaa ohjata Pihkaa kun ei tarvinnut pelätä että se voisi tarrata lampaan takapuoleen, vaikka liukenisin liian lähelle. Siinä mielessä sen kanssa oli kiva opetella tota hommaa, koska itse olin kokoajan myöhässä ja jumissa lampaiden seassa.
Pihka sai kivasti myös sosialistamista uusiin asioihin. Näki lampaiden lisäksi heppoja, pukkeja, kanojaja ankkoja. Kävi myös nuuhkuttelemassa kissaa, joka kyllä lähti aika nopeasti sylistä pois, kun Pihka oli vähän turhankin kiinnostunut ja tunkeileva. Kyllä Pihkasta voisi tämän kokeilun jälkeen sanoa, että paimentaipumusta olisi. Ei kun lammastilaa hankkimaan. ;)
Sattumoisin todettiin vähän vahingossa, että paikallahan oli sukulais mieskin. Nimittäin Pihkan isän velipuoli. :) Toisinsanoen setämies Poju.
Ensin menin alkuun itse paimenen kanssa ja sitten kokeilin yksin Eldan kanssa. Pihkan kanssa menin kokoajan yksin, kun oli Eldan kanssa jo vähän harjoiteltu ennen sitä. Elda meinasi saada köniin isolta siniseltä lampaalta kun räksytti kokoajan epävarmana ja vähän öris sille. Kyllähän ne kokeneet lampaat sen hoksaa. Eldalta ehkä hiukka vietiin itsetuntoa. :D Senkin kanssa ihan onnistuneita lyhyitä pätkiä, mutta selkeästi jotenkin vaikeampaa oli tehdä sen kanssa, kuin Pihkan. Ja aika hassua on se, että nyt oli aika herkkis kepistä, kun taas silloin murkkuna kun testattiin, niin ei kunnioittanut kepukkaa yhtään. Mutta täytyy sanoa että Elda jäi kyllä kakkoseksi Pihkalle tässä lajissa. Tässäkin lajissa tietynlainen itsenäisyys on mielestäni plussaa ja kun Elda ei kovin itsenäinen ole, niin... mammasta tuli vähän hätä. :D Toisaalta Eldan kohdalla voi vaikuttaa myös sekin että sitä on niin paljon kielletty jahtaamisesta esim. noiden pupujen pölläyttämisestä, että saattoin olla epävarma että mitä saa tehdä ja mitä ei.
Mulla oli ristiriitaiset odotukset Pihkan suhteen tosta paimennuksesta. Toisaalta sillä on arjessakin semmosta paimen käytössä. Tuijottaa ja käy maahan vaanimaan ja jopa on hiipinyt matalana. Sitten se hyökkää esiin, mutta ei tarraa kuitenkaan. Lähinnä kohteeksi on joutunut Elda ja muita koirakavereita. Hassu pentu. Toisaalta taas se o niin mielistelevä, että ajattelin josko se meneekin lampaiden eteen ryömimään ja hakemaan hyväksyntää. Mutta sehän olikin yllättävän topakka, kun ensimmäisten leikkiin kutsuyritysten jälkeen rupesi tajuamaan vähän ideaa. Oli myöskin huojentavaa ohjata Pihkaa kun ei tarvinnut pelätä että se voisi tarrata lampaan takapuoleen, vaikka liukenisin liian lähelle. Siinä mielessä sen kanssa oli kiva opetella tota hommaa, koska itse olin kokoajan myöhässä ja jumissa lampaiden seassa.
Pihka sai kivasti myös sosialistamista uusiin asioihin. Näki lampaiden lisäksi heppoja, pukkeja, kanojaja ankkoja. Kävi myös nuuhkuttelemassa kissaa, joka kyllä lähti aika nopeasti sylistä pois, kun Pihka oli vähän turhankin kiinnostunut ja tunkeileva. Kyllä Pihkasta voisi tämän kokeilun jälkeen sanoa, että paimentaipumusta olisi. Ei kun lammastilaa hankkimaan. ;)
Kommentit
Lähetä kommentti