Janita Leinosen opissa Nadador viikonlopussa
Huippu fiilikset treeniviikonlopusta! Kyllä Janita vaan on niin taitava. Sillä on taito selittää asiat ymmärrettävästi muutamalla sanalla. Sain niin paljon oivalluksia viikonlopulta, että pakko vähän listata niitä ylös, jotta voin palata niihin. Meillä oli niin kivaa pöksymaakarin kanssa! Oli myös mukavaa nähdä kaikkia. Eldan sisaruksen oli aikas mageita.<3 data-blogger-escaped-br="">
Paikalla oli ihan liikaa suloisia pentuja ja mun pää meinas olla ihan pyörällä niiden kanssa. Voi <3 data-blogger-escaped-br="">
Ensimmäisen päivän radalta opin taas paljon radanlukemisesta jo pelkästään. Sitä ei tullut videoitua ja vähän harmittaa, kun oisin halunnut nähdä varsinkin yhden kohdan radasta, että mitä oikein säädän siinä. Ei meinannut millään mennä kaaliin.
Poispäin käännöksessä en saa jäädä jarruttamaan vaan merkkaus, heti käännös ja matka jatkuu saman tien. Koira irtoaa hyvin joten mun ei tarvi jäädä varmistelemaan ja katselemaan että menikö se sinne vai ei. Niistot onnistui molempina päivinä huisin mageesti, vaikka kiire oli kova. Janita joutui toistelemaan että älä katso esteeseen vaan ponnistus paikkaan. Tän sisäistämiseen voi mennä aikaa, koska en oo ihan hirveesti ees kattellu Eldan ponnistuspaikkoja tai miettinyt että merkkaus tulee sitä kohti. Pitää myös muistaa seurata koiran silmiä, jotta tietää että se on lukinnut esteen tai suunnan. No enhän mä ehdi kun pitää keskittyä ohjaamiseen.:D Persjätöistä mulle valkeni paljon taas uusia asioita. Mun ei tarvi nähdä koiraa silloin eikä pidäkkään. Koiralle riittää että se näkee mun posken. Kuulemma pitäis pystyä juoksemaan ilman kädellä merkkausta ja koiran tulee tietää pelkällä poskimerkillä mihin ollaan menossa. Mä kuulemma kaivelen turhaa koiraa sieltä takaa. :D
Toisen päivän radasta oon hirmu tyytyväinen että uskalsin valita erilaisia ohjausvalintoja kuin kukaan muu. Ja kaiken lisäksi ne toimi vielä. :) esim. Kukaan muu ei tainnut viedä kepeillevientiä niin kuin myö, mutta tiesin että Elda pystyy siihen ja että se toimii sillä, tosin ei myö ihan noin jyrkkää kulmaa olla kokeiltu. Keinun jälkeisessä höskässä valitsin posipäinkäännöksen ja osasin arvioida kerkeämisen niistoon ,joka toimi hyvin. Kukaan muu ei ohjannut kyseistä kohtaa samalla tavalla, mutta, se toimi meillä. Radan lähtö oli jo itsessään haastava meille, kun ei olla hirveesti ton tyyppisiä lähtöjä treenailtu, oma sijoittuinen ja törkkämisen suunta olisi ollut oleellinen. Ei onnistunut siis ensimmäisellä, mutta taas tajusin ja sain oivallusta, siitä miksi näin ja miksi ei näin. Hyvä pointti oli jo se, että mistä kautta kannattaa kiertää ja kertoa jo siinä vaiheessa koiralle reitti, ennen kuin vapauttaa sen. Esteelle tulevaa jarrua jouduin treenailemaan useaan otteeseen, sen ajoitusta ja oikeasti että pitää pysähtyä, jotta koira kokoaa ponnistuksen.
Niin tehtiin me radalta nollakin tai melkein. Onnistuin ohjaamaan vikan esteen (putken) ohi Eldan, kun rupesin jo kaivelemaan lelua taskusta. Mahtui tuohon rataa pari muistikatkostakin ja jarru jäi vähän heikonpuoleiseksi.
Kyllä mä oon sit sählä, onnistun heittämään lelulla koiraani päähän;D. Onneks mulla on tommoi koira, joka ei ihan pienistä hetkahda, herkempi ois voinu lamaantua ohjaajan tulittamisesta.
Janita kehui meitä koirakkona ja kyseli että kenes opissa ollaan oltu? No eihän myö kenenkään tietyn, käydään mahdollisimman monipuolisesti eri kouluttajilla. Kehui Eldaa taitavaksi ja nopeaksi. Se osaa varmaan kuulemma paljon asioita mitä en tajuu sen ees osaavan. Pitäis enemmän vaan luottaa siihen. Annan monesti liian myöhään ohjeita nopealle koiralle, vaikka se kyllä reagoikin nopeasti. Janita kehui myös eldan varmoja kontakteja. eihä tuo kyllä varastellut, vaikka aika törkeesti meninki ohi. Paljon treeneissä tulikin asioita joita ei koskaan olla kokeiltu, mutta Elda osas ne jo. Täh? Kuka sille ton on opettanut, aattelin vaan kun koira toimii just niinku pitää. On se fiksu! Oma hunsvotti.
Laitan toisesta päivästä treenivideota myöhemmin. Jahkas palailen lomanvietosta takaisin kymenlaaksoon.
Paikalla oli ihan liikaa suloisia pentuja ja mun pää meinas olla ihan pyörällä niiden kanssa. Voi <3 data-blogger-escaped-br="">
Ensimmäisen päivän radalta opin taas paljon radanlukemisesta jo pelkästään. Sitä ei tullut videoitua ja vähän harmittaa, kun oisin halunnut nähdä varsinkin yhden kohdan radasta, että mitä oikein säädän siinä. Ei meinannut millään mennä kaaliin.
Poispäin käännöksessä en saa jäädä jarruttamaan vaan merkkaus, heti käännös ja matka jatkuu saman tien. Koira irtoaa hyvin joten mun ei tarvi jäädä varmistelemaan ja katselemaan että menikö se sinne vai ei. Niistot onnistui molempina päivinä huisin mageesti, vaikka kiire oli kova. Janita joutui toistelemaan että älä katso esteeseen vaan ponnistus paikkaan. Tän sisäistämiseen voi mennä aikaa, koska en oo ihan hirveesti ees kattellu Eldan ponnistuspaikkoja tai miettinyt että merkkaus tulee sitä kohti. Pitää myös muistaa seurata koiran silmiä, jotta tietää että se on lukinnut esteen tai suunnan. No enhän mä ehdi kun pitää keskittyä ohjaamiseen.:D Persjätöistä mulle valkeni paljon taas uusia asioita. Mun ei tarvi nähdä koiraa silloin eikä pidäkkään. Koiralle riittää että se näkee mun posken. Kuulemma pitäis pystyä juoksemaan ilman kädellä merkkausta ja koiran tulee tietää pelkällä poskimerkillä mihin ollaan menossa. Mä kuulemma kaivelen turhaa koiraa sieltä takaa. :D
Toisen päivän radasta oon hirmu tyytyväinen että uskalsin valita erilaisia ohjausvalintoja kuin kukaan muu. Ja kaiken lisäksi ne toimi vielä. :) esim. Kukaan muu ei tainnut viedä kepeillevientiä niin kuin myö, mutta tiesin että Elda pystyy siihen ja että se toimii sillä, tosin ei myö ihan noin jyrkkää kulmaa olla kokeiltu. Keinun jälkeisessä höskässä valitsin posipäinkäännöksen ja osasin arvioida kerkeämisen niistoon ,joka toimi hyvin. Kukaan muu ei ohjannut kyseistä kohtaa samalla tavalla, mutta, se toimi meillä. Radan lähtö oli jo itsessään haastava meille, kun ei olla hirveesti ton tyyppisiä lähtöjä treenailtu, oma sijoittuinen ja törkkämisen suunta olisi ollut oleellinen. Ei onnistunut siis ensimmäisellä, mutta taas tajusin ja sain oivallusta, siitä miksi näin ja miksi ei näin. Hyvä pointti oli jo se, että mistä kautta kannattaa kiertää ja kertoa jo siinä vaiheessa koiralle reitti, ennen kuin vapauttaa sen. Esteelle tulevaa jarrua jouduin treenailemaan useaan otteeseen, sen ajoitusta ja oikeasti että pitää pysähtyä, jotta koira kokoaa ponnistuksen.
Niin tehtiin me radalta nollakin tai melkein. Onnistuin ohjaamaan vikan esteen (putken) ohi Eldan, kun rupesin jo kaivelemaan lelua taskusta. Mahtui tuohon rataa pari muistikatkostakin ja jarru jäi vähän heikonpuoleiseksi.
Kyllä mä oon sit sählä, onnistun heittämään lelulla koiraani päähän;D. Onneks mulla on tommoi koira, joka ei ihan pienistä hetkahda, herkempi ois voinu lamaantua ohjaajan tulittamisesta.
Janita kehui meitä koirakkona ja kyseli että kenes opissa ollaan oltu? No eihän myö kenenkään tietyn, käydään mahdollisimman monipuolisesti eri kouluttajilla. Kehui Eldaa taitavaksi ja nopeaksi. Se osaa varmaan kuulemma paljon asioita mitä en tajuu sen ees osaavan. Pitäis enemmän vaan luottaa siihen. Annan monesti liian myöhään ohjeita nopealle koiralle, vaikka se kyllä reagoikin nopeasti. Janita kehui myös eldan varmoja kontakteja. eihä tuo kyllä varastellut, vaikka aika törkeesti meninki ohi. Paljon treeneissä tulikin asioita joita ei koskaan olla kokeiltu, mutta Elda osas ne jo. Täh? Kuka sille ton on opettanut, aattelin vaan kun koira toimii just niinku pitää. On se fiksu! Oma hunsvotti.
Laitan toisesta päivästä treenivideota myöhemmin. Jahkas palailen lomanvietosta takaisin kymenlaaksoon.
Kommentit
Lähetä kommentti