Niinun treeneissä
Tänään oli valmennusryhmätreenit Eldan kanssa. Koutsina toimi Niina-Liina Linna. Ensimmäistä puolikasta ei tullut ollenkaan videolle, mutta sen tusaamisessa ei kovin paljoa ollut katsottavaa. Alku meni hyvin, mutta homma tyssäsi keppi-putki erotteluun. Tarkotus oli siis putken sijaa mennä kepeille, mutta Eldapa meni sinne putkeen. Tiesin jo heti alkuun, että homma on melkein toivoton Eldan kanssa, ohjaan sen sitten kummalta puolelta vaan. Itselleni oli todella vaikeaa kepeille juostessa juosta täysiä kepeille asti, koska yleensä en ohjaa keppejä niin läheltä vaan anna koiran hakea itse väliin, ellen sitten mene kädellä merkkaamaan keppiväliä joka tässä tilanteessa ei olisi toiminut sillä kroppa aukeaisi muuten suoraan putkelle. Sitä vaan sitten yritin juosta oikeaa linjaa täysiä kepeille asti vilkaisematta yhtään Eldaa, jottei kroppa käänny ja sitä myöten karkaisi putkeen. Oli kyllä vaikeaa, sillä kun Elda ei mennyt putkeen se taas meinasi mennä toiseen keppiväliin jos en kerennyt kepeille asti. Nää on just näitä tilanteita joissa olen ehkä luovuttanut jo Eldan kanssa. :/ Yleensä vastaavassa tilanteessa juoksisin joko merkkaamaan kädellä keppivälin tai juoksisin reilulla sivuetäisyydellä ja leikkaisin kepeillä, mutta nyt putki esti kummankin. Tämä vaan kertoo siitä, että Eldan kepit eivät olekaan niin hyvät kuin olen ajatellut, koska se ei hae niitä tarpeeksi itsenäisesti vaan tarvitsee loppupelissä erinäisiä pikkuapuja kepeillä vienneissä joita en ole edes itse tajunnut tekeväni. Keppi-putki erotteu tuli siis läksyksi.
Ensimmäisellä puolikkaalla kävi vielä hassu tapaturma kun Elda hyppäsi normaaliin tapaan lelu suussa tarjoamaan sitä vedettäväksi, mutta jotenkin nappasi vahingossa osan mun rannetta mukaan. Elda ei sitä huomannut ja mä roikuin ranteestani kiinni siinä. Ranteesta jäi kiinni semmonen sentin pläntti ja kyllä tuntu. Eldahan ei luovuta leluaan mieluusti vetoleikistä suoraan vaan luovutus toimii niin, että se tiputtaa lelun suusta maahan kiitossanalla. Se harrastaa sitä, että jos pyydän irrottamaan lelun suoraan käteen se jumittaa leuat yhteen ja rupeaa haastamaan vetämään. :/ Mä en siis tienny mitä tilanteessa teen kun roikun toisesta kädestä kiinni koiran suussa ja en voi oikein tarrata suussa roikkuvasta lelustakaan kiinni, koska pelkään, että Elda voi ravistella tai ruveta kiskomaan ja painamaan niitä leukoja entisestään kiinnemmäksi kun se ei tajunnut haukanneensa minusta. Tilanne oli oikeasti aika epätodellinen. Mun koira roikkuu mussa kiinni tietämättään itse siitä ja luulee hommaa leikiksi. Kai mä sitten jotenkin lopulta olin niin vaikeroivan oloinen tai jotain, että Elda sitten jotenkin irrottikin vähän ajan päästä. Nahka ei onneksi mennyt rikki, mutta hampaiden kohdille tulee varmaan mustelmat kun sen verta hellänä on.
Toisella puolikkaalla päästiin vauhtiin. Ihan ei oma terä ollut minusta paras. Kyllä sitä mentiin, mutta tietty täpäkkyys omasta tekemisestä puuttui. Ehkä alun keppitusaamisessa oli havaittavissa pientä turhautumista osaltani, koska tiesin, ettei ainakaan kyseisessä tilanteessa saada hommaa opeteltua, kun Elda kuumeni turhankin paljon, koska joutui odottelemaan Niinun ja minun keskustellessa. Mutta saatiin me nyt jotain siellä aikaiseksi. Alla videon tokasta puolikkaasta.
Pihkan kanssa kävin samalla reissulla treenaamassa vapaalla kentällä. Tehtiin keinua ja keinulta kepeille vientejä muutamia. Treenattiin nyt myös sitä pussijarrua ja pussilta kääntymisiä. Hyvinhän tuo pussiltakin kääntyi. Ainut, että Pihka meinasi alkuun kääntyä sinne suuntaan mihin viimeksi kääntyi seuraamatta yhtään kummalla puolella minä olin. :D Loppuun tehtiin vielä ensimmäistä kertaa päällejuoksuja A-esteellä. Tehtiin päällejuoksuna jopa yhdeksänkymmenen asteen käännös eli juoksi täysin A:n poiki edestä eikä Pihkalla ollut minkäänlaisia ongelmia tehtä hienoa juoksu Ata. A_este on kyllä sellainen, että se on tullut kaikilta osin kaupanpäällisenä. Sitä ei ole tarvinnut pahemmin hinkata kun kaikki ohjaamisetkin on tähänmennessä osaanut A:lla samantien eikä Pihka häiriinny mun liikkeestä yhtään A:lla. Pihkaon ruvennut myös seuraamaan hyvin mun ohjaamista A-esteellä eikä vaan posota esteille omavaltaisesti. Puomillakin pitäisi jossainvaiheessa kokeilla niitä päällejuoksuja.
Ensimmäisellä puolikkaalla kävi vielä hassu tapaturma kun Elda hyppäsi normaaliin tapaan lelu suussa tarjoamaan sitä vedettäväksi, mutta jotenkin nappasi vahingossa osan mun rannetta mukaan. Elda ei sitä huomannut ja mä roikuin ranteestani kiinni siinä. Ranteesta jäi kiinni semmonen sentin pläntti ja kyllä tuntu. Eldahan ei luovuta leluaan mieluusti vetoleikistä suoraan vaan luovutus toimii niin, että se tiputtaa lelun suusta maahan kiitossanalla. Se harrastaa sitä, että jos pyydän irrottamaan lelun suoraan käteen se jumittaa leuat yhteen ja rupeaa haastamaan vetämään. :/ Mä en siis tienny mitä tilanteessa teen kun roikun toisesta kädestä kiinni koiran suussa ja en voi oikein tarrata suussa roikkuvasta lelustakaan kiinni, koska pelkään, että Elda voi ravistella tai ruveta kiskomaan ja painamaan niitä leukoja entisestään kiinnemmäksi kun se ei tajunnut haukanneensa minusta. Tilanne oli oikeasti aika epätodellinen. Mun koira roikkuu mussa kiinni tietämättään itse siitä ja luulee hommaa leikiksi. Kai mä sitten jotenkin lopulta olin niin vaikeroivan oloinen tai jotain, että Elda sitten jotenkin irrottikin vähän ajan päästä. Nahka ei onneksi mennyt rikki, mutta hampaiden kohdille tulee varmaan mustelmat kun sen verta hellänä on.
Toisella puolikkaalla päästiin vauhtiin. Ihan ei oma terä ollut minusta paras. Kyllä sitä mentiin, mutta tietty täpäkkyys omasta tekemisestä puuttui. Ehkä alun keppitusaamisessa oli havaittavissa pientä turhautumista osaltani, koska tiesin, ettei ainakaan kyseisessä tilanteessa saada hommaa opeteltua, kun Elda kuumeni turhankin paljon, koska joutui odottelemaan Niinun ja minun keskustellessa. Mutta saatiin me nyt jotain siellä aikaiseksi. Alla videon tokasta puolikkaasta.
Pihkan kanssa kävin samalla reissulla treenaamassa vapaalla kentällä. Tehtiin keinua ja keinulta kepeille vientejä muutamia. Treenattiin nyt myös sitä pussijarrua ja pussilta kääntymisiä. Hyvinhän tuo pussiltakin kääntyi. Ainut, että Pihka meinasi alkuun kääntyä sinne suuntaan mihin viimeksi kääntyi seuraamatta yhtään kummalla puolella minä olin. :D Loppuun tehtiin vielä ensimmäistä kertaa päällejuoksuja A-esteellä. Tehtiin päällejuoksuna jopa yhdeksänkymmenen asteen käännös eli juoksi täysin A:n poiki edestä eikä Pihkalla ollut minkäänlaisia ongelmia tehtä hienoa juoksu Ata. A_este on kyllä sellainen, että se on tullut kaikilta osin kaupanpäällisenä. Sitä ei ole tarvinnut pahemmin hinkata kun kaikki ohjaamisetkin on tähänmennessä osaanut A:lla samantien eikä Pihka häiriinny mun liikkeestä yhtään A:lla. Pihkaon ruvennut myös seuraamaan hyvin mun ohjaamista A-esteellä eikä vaan posota esteille omavaltaisesti. Puomillakin pitäisi jossainvaiheessa kokeilla niitä päällejuoksuja.
Kommentit
Lähetä kommentti