Hurmoksissa

Viikkotreeneissä sattuikin todella sopivasti Pihkan kannalta radalla olemaan kaksikin putkijarrukohtaa. Hyvinhän tuo kääntyi putkilta eikä siis ollut minkäänlaisia ongelmia, etteikö Pihka olisi reagoinut. Mä luulen, että annoin kisoissa infot vähän liian myöhään kääntymisistä tai jotain. Pyysin putkien reunoille myös pari "häiriömörköä"istuskelemaan, mutta ei se Pihka treeneissä niistä ottanut häiriötä. Ehkä liian tuttua porukkaa ja ne huomioliivit uupui. ;) Molempien kanssa tehtiin taas hienoa rataa ja hiottiin vielä kuvioita entistä sulavimmiksi ja nopeammiksi. Huomaa kyllä kuinka Pihka on kehittynyt ihan huimaa vauhtia noissa ratatreeneissä. Se osaa kyllä jo vaikka ja mitä ja huomaan, että mä luotan sen osaamistasoon jo aikalailla. Paljon tulee toki asioita, ettei olla vielä varsinaisesti kyseistä kohtaa koskaan treenattu, mutta kun se osaa ohjauksesta periaatteen, niin miksei se osaisi yhdistää sitä esim. erikoisesteille ja rataan, ja osaahan se Pihka. :) Sitä vaan on joka kerta treeneistä lähtiessä suu niin maireesti hymyssä kun on niin mageet koirat ja näkee kuinka asiat loksahtelee kokoajan kummankin kanssa paremmin ja paremmin kohdilleen. Tällaista agilityn pitää olla. Harrastus joka saa hymyilemään. :)

Onhan tuo Pihka ollut ihan hirmu helppo koulutettava. Kaikki asiat jotka olen opettanut se on sisäistänyt  ne  todella nopeasti. Sen kanssa ei ole tarvinnut pahemmin pohtia erikoismenetelmiä tai muita kikkoja miten uudet asiat opettaisi kun ne on menneet melkein aina kerta laakista kalloon tai jos ei samantien niin se on osannut asian jo seuraavalla treenikerralla. Selkeesti Pihka kyllä miettii asioita ja hoksaa niitä kuin mikäkin pikku professori. Vaikka itse sanonkin niin  se vetää nyt jo noita treenejä paljon paremmin ja taitavammin kuin moni kokeneempi kolmosluokan kisakoira. On se vaan huikee! <3

Omasta treenaamisesta sen verran voin mainita, että juostu on ja jumpattu myös. Oma kunto rupeaa olemaan nyt aika hyvällä mallilla. Juoksulenkeillä lenkit menevät helposti ja vaivattomasti eivätkä ne ole enää sellaista puuskutusta. Myös kisoissa huomaa kuinka oma koipi nousee kevyemmin. Voi johtua myös mun uusista kompressori trikoista, joihin hurahdin. :D Herkkuihin on kyllä tullut vähän sorruttua. :/ Mikä siinä onkin, että kun yrittää pysyä niistä erossa tyrkytetään ja tuodaan niitä ovista ja ikkunoista. No mutta on se ollut inhimillisempää, eikä joka päiväistä mässäämistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit