Mörköjä
Mörkö ikää siis pukkaa ja sitä myöten pöhinää ja haukkumista. :/ Varsinkin pimeällä Pihkan pitää pöhistä kaikelle epäilyttävälle lenkkeilijöistä koiriin. Pahimpia ovat ne kaukana olevat tai vastaantulevat rähisijät, niin Pihka on helposti provosoitavissa. Kaikista ärsyttävintä on se että Eldakin on ruvennut pöhisemään ja haukkumaan. Se meinaa lähteä Pihkan touhuihin toisinaan mukaan. :/ Mä luulen että toi Eldan touhu viittaa siihen että se on huomannut että oon keskittynyt Pihkan toilailuihin jolloin huomio on Pihkassa. Näppäränä likkana Eldakin on tajunnut että huomiota saa kun pöhisee, on se sitten negatiivista tai positiivista, mutta huomiota kuitenkin. Voi huoh. On muuten aika vaikeaa keskittyä molempiin. Eldan touhun kerkeäisin kitkemään, ennen kuin mitään ehtisi tapahtumaan, mutta kun en ehdi huomata sen merkkejä, kun katse on toisessa tuhisijassa. Toivottavasti tää on jotain väliaikaista molempien osalta. Huvittavaa on myös että Pihka tulee nykyään melkein paremmin luokse kuin Elda. Elda jää usein uneksimaan ja haistattelemaan, että kohta, mä nuuhkin vähän tästä vielä. Vertaistukea sain onneksi Sarilta jolla myöskin pentu ja vanhemmassa koirassa on ilmennyt myös ennen kuulumatonta käytöstä. Huoh!
Tänään lenkillä yllätyin todella positiivisesti koirieni touhusta, varsinkin Pihkan. Olin lenkillä koirien kanssa ja ne juoksentelivat vapaana. Meidät yllätti täysin lenkillä juoksija, jonka huomasin vasta kun se oli muutaman metrin päässä minusta takanamme. En kerennyt muuta kun kutsua koiria ja toivoa parasta. Kumpikin koira juoksi lenkkeilijän edestä suoraa päätä minun luokse. Siis Pihkakin! Mä olin varma että se lähtee jahtaamaan juoksijaa, ja sitä myöten Elda taas lähtee paimentamaan sitä, mutta ei. Jes! Mahdoin olla ylpeä molemmista. Pihkan luoksetulo ja muutenkin suhteemme on kaiken touhuamisen keskellä parntunut ja parantunut. Se ei onneksi höyhöttele ihan mitä sattuu, vaan selkeästi ruvenut jo kysymään ns. lupaa.
Vaikka muutama takapakki sisäsiisteys projektissa on tullut sängylle pissaamisten myötä, niin Pihka on oppinut aika hyvin jo pissimis käskyn, eikä enää tarvi maleksia pihalla kymmentä minuuttia, kun se ei malta tehdä. Nyt sanon muutamat kerrat Pispis ja pissat onkin tehty. Helpottaa huomattavati niin arkea kuin hallillekkin menoa.
Tänään käytiin Pihkuran kanssa tokottelemassa. Sielläkin alkuun Pihkalla haukku herkässä, mutta hyvin saa huomion korjattua takaisin minuun ja namiin. Meidän ryhmässä sattui olemaan todella hankalia tapauksia, että tuntui että oltiin siinä joukossa ihan priima sakkia. Kaksi koiraa oli niin arkaa, että ei mitään järkeä. Ei siis meinanneet saada niitä liikkumaan tai tekemään ylipäätään mitään, saati silitysasteelle tai vieraan kädestä ottamaan namia. Näiden lisäksi oli yksi epävarma nuori seefferi, mikä koitti provosoida toisia. Pihka ei kiinnitäänyt siihen huomioita, paitsi alussa muutama haukku pääsi takaisin kun kuunneltiin opastusta ja hänellä ei ollut tekemistä. Sitten oli rähisevä kääpiösnautseri, mikä pisti melkosen metelin sitä ohittaessa ja vielä mäyräkoira mihin ohjaaja ei saanut mitään kontaktia. Se vaan veteli hihnassa ja omistaja selitteli, että se vetää kun on tottunut fleksiin. :D
Oon kyllä niin ylpee tosta omasta pienestä ja siitä miten se on täpöllä keskittynyt hommiin, eikä paljoa välitä muista ja jos huomio herpaantuu saa huomion takaisin todella helpolla. :) Teemana seuraamista, perusasentoa ja siitä täys käännöstä ja ohituksia. Seuraamisesta sivulle istuminen ei vielä toimi siten että perusasento olisi täysin suora liikkeestä pysähtyessä. Ei tosin olla sitä treenattukkaa kuin muutamalla askeleella. Muutaman askeleen seuraamisella onnistuu jo. Pihka kyllä seuraa mielestäni jo aika hyvin ja kontakti pysyy. Seuraamisessa kättä piti siirtää hieman eteenpäin, ettei seuraamisasento jää liian taakse ja minä en saa likaa kääntyä katsomaan, että seuraako se. Sen verta muistan ainakin, että Eldan kanssa, mitä nyt sillon vähän seuraamista otettiin, niin Pihkalla pysyy kontakti paljon paremmin, eikä vaadi ihan kokoajan palkkaa, kun Eldaa joutui melkeen palkkaamaan siitä että se katsoi edes jonkin aikaa minuun. Sillä tuo nenukki meinasi pentuna viedä kovasti mennessään. :D
Loppu jäähät käytiin treenikaveri Bc Ronjan kanssa. Rupee toi hihnassa käveleminenkin sujumaan noilla, ettei kokoajan olla toisten kimpussa leikkimässä ja sitä myöten hihnat solmussa.
Tänään lenkillä yllätyin todella positiivisesti koirieni touhusta, varsinkin Pihkan. Olin lenkillä koirien kanssa ja ne juoksentelivat vapaana. Meidät yllätti täysin lenkillä juoksija, jonka huomasin vasta kun se oli muutaman metrin päässä minusta takanamme. En kerennyt muuta kun kutsua koiria ja toivoa parasta. Kumpikin koira juoksi lenkkeilijän edestä suoraa päätä minun luokse. Siis Pihkakin! Mä olin varma että se lähtee jahtaamaan juoksijaa, ja sitä myöten Elda taas lähtee paimentamaan sitä, mutta ei. Jes! Mahdoin olla ylpeä molemmista. Pihkan luoksetulo ja muutenkin suhteemme on kaiken touhuamisen keskellä parntunut ja parantunut. Se ei onneksi höyhöttele ihan mitä sattuu, vaan selkeästi ruvenut jo kysymään ns. lupaa.
Vaikka muutama takapakki sisäsiisteys projektissa on tullut sängylle pissaamisten myötä, niin Pihka on oppinut aika hyvin jo pissimis käskyn, eikä enää tarvi maleksia pihalla kymmentä minuuttia, kun se ei malta tehdä. Nyt sanon muutamat kerrat Pispis ja pissat onkin tehty. Helpottaa huomattavati niin arkea kuin hallillekkin menoa.
Tänään käytiin Pihkuran kanssa tokottelemassa. Sielläkin alkuun Pihkalla haukku herkässä, mutta hyvin saa huomion korjattua takaisin minuun ja namiin. Meidän ryhmässä sattui olemaan todella hankalia tapauksia, että tuntui että oltiin siinä joukossa ihan priima sakkia. Kaksi koiraa oli niin arkaa, että ei mitään järkeä. Ei siis meinanneet saada niitä liikkumaan tai tekemään ylipäätään mitään, saati silitysasteelle tai vieraan kädestä ottamaan namia. Näiden lisäksi oli yksi epävarma nuori seefferi, mikä koitti provosoida toisia. Pihka ei kiinnitäänyt siihen huomioita, paitsi alussa muutama haukku pääsi takaisin kun kuunneltiin opastusta ja hänellä ei ollut tekemistä. Sitten oli rähisevä kääpiösnautseri, mikä pisti melkosen metelin sitä ohittaessa ja vielä mäyräkoira mihin ohjaaja ei saanut mitään kontaktia. Se vaan veteli hihnassa ja omistaja selitteli, että se vetää kun on tottunut fleksiin. :D
Oon kyllä niin ylpee tosta omasta pienestä ja siitä miten se on täpöllä keskittynyt hommiin, eikä paljoa välitä muista ja jos huomio herpaantuu saa huomion takaisin todella helpolla. :) Teemana seuraamista, perusasentoa ja siitä täys käännöstä ja ohituksia. Seuraamisesta sivulle istuminen ei vielä toimi siten että perusasento olisi täysin suora liikkeestä pysähtyessä. Ei tosin olla sitä treenattukkaa kuin muutamalla askeleella. Muutaman askeleen seuraamisella onnistuu jo. Pihka kyllä seuraa mielestäni jo aika hyvin ja kontakti pysyy. Seuraamisessa kättä piti siirtää hieman eteenpäin, ettei seuraamisasento jää liian taakse ja minä en saa likaa kääntyä katsomaan, että seuraako se. Sen verta muistan ainakin, että Eldan kanssa, mitä nyt sillon vähän seuraamista otettiin, niin Pihkalla pysyy kontakti paljon paremmin, eikä vaadi ihan kokoajan palkkaa, kun Eldaa joutui melkeen palkkaamaan siitä että se katsoi edes jonkin aikaa minuun. Sillä tuo nenukki meinasi pentuna viedä kovasti mennessään. :D
Loppu jäähät käytiin treenikaveri Bc Ronjan kanssa. Rupee toi hihnassa käveleminenkin sujumaan noilla, ettei kokoajan olla toisten kimpussa leikkimässä ja sitä myöten hihnat solmussa.
Kommentit
Lähetä kommentti