Siirry pääsisältöön

Ei vapaa-ajan ongelmia

Vietin lauantain, että sunnuntain koulutusohjaajakurssin kakkososiossa. Teoriaa ja kouluttamista molempina päivinä. On muuten rankkaa tuo kouluttaminen ainakin kun tekee sitä useamman tunnin putkeen. Normaalisti kun viikkotreeneissä koulutan sen puolitoistatuntia. Hirmu erilaisia koirakoita ja voin sanoa, että oma näkökanta taas sai uusia ulottuvuuksia. Oppia ja ideoita tuli sekä oman treenaamiseen, että omien koulutettavien treenauttamiseen. :) Nyt meitsi on sitten ihan virallisesti titteliltään koulutusohjaaja tai pitää mun anoa vielä se kortti. Edellisellä koulutusviikonlopulla oli teemana perusteet ja nyt mentiin ohjaamisiin. Olin kouluttamassa takaaleikkauksia Maaritin parina minun tekemällä miniradalla. Nää takaaleikkauksethan oli se mun vahvin osaamisalue, no ei tod. :D

Lauantai illalla olin vielä kuntotestissä. Siinä testattiin nopeus 10metrillä ja 20 metrillä, ketteryys ja muistitesti yhdistettynä, yhden jalan loikat molemmilla jaloilla ja lankutus. Eniten hampaankoloon jäi minun kehno 2minuutin lankkutustulos. :/. Onpahan ainakin joku mitä uskon pystyväni parantamaan kevääksi jolloin uusinta testi. Muuten tulokset oli mielestäni ihan ok. Tai no muistitestissä tuli yksi kämmi. Ehkei mun keskittymiskykykään ole sitten ihan parasta a-luokkaa. :D

Ennen kuntotestiä kävin samalla reissulla tekemässä Pihkan kanssa Jampan asettaman läksyn joka saatiin torstain treeneissä. Teemana oli kääntymiset putkelta minuun päin ja palkkaus käteen. Vahvistin samalla myös etenemiskäskyä ja haltuunottokäskyä, jotta Pikkelssi hoksaisi, ettei aina edetä suinpäin esteille vaan minua pitää srurata. Tarkoitus oli tehdä putkea aina muutaman esteen kautta paljon palkaten ja hakea sitä, että Pihka lähtee putkelta tultaessa kiihdyttämään minua kohti. Nyt kun tuntuu, että sillä jää putkijarru vähän päälle ja jatkaa putkelta verkkaisesti varsinkin kun seison staattisena paikallani. Palkkasin Pihkaa rukkaseen käteen ja siihen se kiihdytti kyllä tosi hyvällä sykkeellä vaikka tönötin paikallani. Tykkäsin kovasti menosta ja sitä haluan nyt vahvistaa. Pihkalla kun on niissä jarrutilanteissa vähän epävarma olo, että mitä Pihkalta halutaan. Yleisimmin meillä tulee virheet putken jälkeen. Pihka ei hae kontaktia putkenjälkeen vaan katsoo lähimmäisen esteen ja nappaa sen. Homma rupesi toimimaan kyllä tosi kivasti. Heti kuitenkin kun otin oman liikkeen mukaan hämyeste veti puoleensa ja haltuunotto vaikeutui. Sain homman jo kyllä toimimaankin, mutta sitä pitää edelleen vahvistaa ja paljon perustreenillä. Mä vähän luulen, et tää on niitä asioita jotka ei mene ihan kerrasta kaaliin vaikka Pihka proffa onkin. :D

Tajusin myös, että muutamia ohjauksia ehkä olisi jo aika opettaa sille ihan oikeasti. Muutamat ohjaukset olen vaan ottanut sille lennosta käyttöön radoilla, vaikken varsinaisesti ole niitä sille opettanut. Selkeästi Pihkalla on epävarmuutta näissä ohjauksissa ja niiden lukemisessa. Harmittava liukastuminen treeneissä. Pihka Näyttäis olevan kyllä ihan ok kun sitä olen tarkkaillut, mutta pitää nyt seurata, ettei jumiudu.

Pikkelssi Pikkelsson on sittenkin riistaviettinen kai. En ole kovin innoissani tästä. Toivon kovasti, että pystyisimme vielä kulkemaan normaalisti vapaana. Pimeällä en enää kyllä uskalla. Keskiviikkona oltiin omalla porukalla lenkillä. Koirat juoksi vapaina pelloilla. Metsän laitaan tullessamme huomasin heti, että Elda löysi nyt jonkun jäljen. Stoppasin heti nuuskinnan ja pyysin Eldan luokse ja otin sen kiinni. Siinä samassa ehti Pihkakin napata hajun jäljestä. Sit sitä mentiinkin. Pihkalla katos korvat ja se lähti jäljen perässä metsään. Ei kuulunut eikä tullut vaikka kuinka huudettiin. Jossain vaiheessa se palasi alkuun kai oli hävittänyt jäljen, mutta lähti yhtä kopeasti metsään takaisin. Tehtiin sitten niin, että minä jäin Eldan kanssa lähtöpaikkaan ja Kristian lähti taskulampun kanssa etsimään Pihkaa ja katsomaan mihin tassunjäljet vievät. Ei se Pihka ollut kun ehkä 10 minuuttia kaikkinensa kateissa, kun se sitten metsässä juoksi Kristianin luokse. Kyllä se oli ainakin hullunlailla juossut kun kieli roikkui poskella ja silmissä paloi hullunkiilto. Saman kiillon olen nähnyt Eldan silmissä kun se on päässyt jahtaamaan jänistä. Kyllä sitä säikähti, mulla kun ei ole koira koskaan lähtenyt tolleen ja menettänyt kuuloansa kokonaan. Onneksi pikku metsänpätkä oli peltojen keskellä jolloin autotietä ei ollut ihan heti lähellä, mutta kyllä mä ehdin siinä 10 minuutin aikana miettiä jo kaikenlaista. Onneksi päästiin säikähdyksellä. En tiedä mitä elukkaa Pihka siellä jahtasi kieli vyönalla. Ainakin tuoreita jäniksenjälkiä näkyi. Onhan näitä merkkejä ollut olemassa. Aamulenkillä se kyttäilee hihnassa pelloille päin kun tietää, että siellä on aamuisin pupuja. Sitten kun ne lähtevät liikkeelle, niin Pihka käy kyllä kuumana. Elda ei moisia pupuja olisi hiomannut, mutta tää supertarkka huomaa nekin joita minäkään en ehdi vielä hiomata.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Espanjanvesikoiran hankinta

Pihka on astutettu!

Rico kävi hurmaamassa Espanjanlaisilla kiehkuroillaan meidän Pihkan. <3 Kukapa voisi vastustaa Ricoa, sillä minäkin olen aivan Ricon lumoissa. :) Harvoin tapaa noin tasapainoista perrourosta. Rico oli meillä lähes viikon verran ja oli heti todella rennosti meillä kotona arjessa. Kaikki vieraat toivotettiin avosylin vastaan ja illalla se nautti sohvakainaloisena.

Rico ei turhia hötkyillyt, vaikka Pihka tyrkyttikin itseään kovasti jo muutaman päivän. Rico viileästi kävi tsekkaamassa Pihkan takamuksen ja totesi, ettei vielä ole tärppipäivät. Maltas likka nyt odottaa. Todella cool äijä! :) Sitten kun oikea aika koitti homma hoidettiin tyylillä pakettiin.

Kristiankin totesi kotona, että onhan toi äijä älyttömän helppo noihin meidän narttuihin verrattuna. Noilla nartuilla kun aina metkut mielessä ja Rico selkeesti ajattelee suoraviivaisemmin. Propsit myös Ricon omistajalle hyvästä kasvatuksesta. Rico oli äärimmäisen hyvätapainen. Taisi olla niin minusta kuin Pihkastakin todella nappival…

Agilityn SM-kisat

Agilityn suomenmestaruuskilpailut on takana. Hieno tapahtuma ja upea tunnelma. Tunteita sai kokea taas laidasta laitaan; onnistumisia ja myös karvaita epäonnistumisia.



Oli huikeaa kun pääsin osallistumaan kilpailuihin kummankin koiran kanssa. Molempien kanssa oltiin yksilöissä ja Pihkan kanssa kisattiin myös lauantaina joukkueessa. Elda kanssa päätin ettemme joukkueeseen lähde, sillä joukkuekisat olivat vain kolmessa säkäluokassa ja kun Elda on mennyt koko kauden vain pikkumaksirimoilla, ei ollut kauhea into lähteä sinne 60 rimoille. Varsinkaan kun oman seuran joukkueeseen emme päässeet, sillä emme olleet keränneet normimakseista tietysti niitä rankingpisteitä kun tulokset olivat pikkumaksien puolella. Toivottavasti saataisiin ens vuonna myös joukkuekisa pikkumakseihin. Tarjolla olisi ollut muutamakin seura joilta uupui koirakkoja, mutta päätin että keskitytää Eldan kanssa yksilöihin, sillä ei olla muutenkaan vedetty tuplakisapäiviä pitkiin aikoihin.

Pihkan kanssa oltiin oman seuran A…