On se hieno laji
Maanantaina kävin Tsaukkilassa epistelemässä molempien koiruuksien kanssa avoimessa luokassa. Eldan kanssa tarkoitus oli ottaa kunnon pysäytyskontaktit ja mahdollisesti muistuttaa niistä mikäli varastaisi. Pihkalle taas haettiin hyvää meininkiä ja sitä, että se saa lisää kokemusta isolla kentällä menosta. Kisatilanteessa keinu oli myös listalla, koska meille on sattunut Pihkan kanssa niin hupsusti tähän mennessä, että yhdestätoista virallisesta startissa vain ( jos nyt oikein laskin) neljällä radalla on ollut keinu, joten se on vieläkin vähän kysymysmerkki kun ei olla paljoa päästy sitä testaamaan kisatilanteessa.
Avoimen episten rata oli törky vaikea. Kolmosluokan rata ja siis todella tyhmä sellainen. Ihan kamalat viennit puomille sekä A:lle. :( Keinu olikin jo toisena esteenä. Molemmilla koirilla oli himpun hitaat keinut, varmasti koska sinne mentiin aika hitaista vauhdeista. Radalla puomin vienti oli todella ilkeästi kulmasta ja valssia piti venyttää oikein kunnolla ja puomin päästä käännyttiin jyrkästi takasin sinne suuntaan mistä tultiinkin. Pihka pääsi siis kokeilemaan ensimmäistä kertaa tiukkaa käännöstä kisatilanteessa ja täydellinenhän se oli. <3 Eldan kanssa taas kävi niin, että se jäi hieman hiipimään alastulolle kun minä olin jättäytyneenä. Elda kun tajusi, että ei jatketa suoraan donkkasi se kontaktin sivuun. Hienosti kyllä pysähtyi, mutta takajalat eivät olleet kontakti alueella. No vaadin sen kontaktilla loppuun asti ja hylly sen myötä. Radan lopun A:lla vedätin sitä törkeesti ja sieltähän se tuli läpi kuin mikäkin juoksukontaktilainen. Hieno kontakti, ei sen puoleen, mutta pääsin sitten huomauttamaan asiasta ja otettiin uusiksi. Ärsyttää todella paljon, että Elda tekee treeneissä hienoja itsenäisiä puomeja ja juoksee loppuun asti upeasti, mutta kisoissa se ei kestä jättäytymista eikä sivuirtoamista yhtään. :/
Pihkalla tuli yksi rima alas, joka oli muuten ensimmäinen kisatilanteessa. (luullakseni) Eipä sillä treeneissäkään ne kyllä tipahtele. Rima meni kyllä mun piikkiin. Vähän epäselvä merkkaus ja luulen, että Pihka epäröi pitikö estettä ylittää vai ei. Pihkallahan oli muuten ihan kolmosluokkalaisen menoa, mutta vetäsi lopussa A-esteeltä ohi tai koska kulma oli niin paska, niin se ei yksinkertaisesti taipunut vaan juoksi A:n ylöstulon "läpi" vinottain. Rataan tutstumisessa en hoksannut katsoa asiaa, koska maksit hyppäsivät tilanteessa pitemmälle ja tulivat siten kohtuu kulmassa A:lle, mutta Pihkahan menikin tilanteen paljon tiukemmin ja mun olisi pitänyt käydä suoristamassa kulma. Uusittiin sitten A hypyn kautta ja hyllyksi meni. Hyvää menoa kuitenkin kummankin kanssa. :)
Eilen viikkotreeneissä taas sellasia huikeita oivalluksia ja fiiliksiä, ettei mitään järkeä. Tällä hetkellä oon niin innoissani agilitystä. Siis joka treenien jälkeen hymy vaan puskee kasvoille. Tän fiiliksen kun saa pidettyä, niin voi sanoa agilityn olevan parasta huumetta. :)
Ei paljon kyllä parempaan ryhmään oltais voitu päästä sillon vuoden alussa. Kukkula on niin huikea koutsi. Saan todella paljon siltä antia molempien koirien kanssa joka treeneissä. On kyllä niin huikeeta, että vielä on noin hyviä kouluttajia jäljellä jotka eivät tee sitä rahasta. Tällasellä tavallisella tallaajallakin on mahdollisuus saada huikeeta koulutusta kun ei pysty panostamaan kalliisiin yksityiskursseihin viikottain. Noiden yksityisten kouluttajien hinnat ovat nykyään niin pilvissä ainakin täällä meidän suunnilla, ettei mulla ole mitään jakoa käydä niissä kahden koiran kanssa jos meinaa kisatakin. Nyt on kyllä sellainen olo, että eipä me niitä kaivatakaan, koska saadaan niin laadukasta ja yksilöllistä koulutusta Jari Kukkulalta joka on ihan oman seuran kouluttaja.. Eilen kokeiltiin treeneissä loppuun vielä Pihkan kanssa puomiohjaamista kääntyen ja edessä oli hämyeste tyrkyllä. Mulla on ollut vähän mietintä myssyssä noi käännökset joihin ei tule yli yhdeksänkymmen asteen käännöskäskyä, mutta edessä nököttää hämyeste. Pelkkä nimikäsky ei näissä riitä Pihkalle koska se lukitsee edessä olevan esteen jo kaukaa puomilla. Nyt saatiin aika kiva kikka huomion ottoon jotta saan kontaktin Pihkaan. Myös muutama eri ohjaus joissa pystyn käyttämään tätä huomion ottoa ja saan ohjattua ne vaikeat kännöskulmat. Toimi ihan sika hyvin Pihkalla. Jes! Ens viikolla käyn itsekeseni treenaamassa niitä, jotta merkki tulee Pihkalle tutuksi ja se osaa varmasti yhdistää sen siihen että saan sen kontaktin minuun ja kääntymiseen sekä mun pitää itse sisäistää vielä asiaa ja treenata niitä ohjauksia. Ajotus on oltava just oikea noissa juoksukontaktien jatko-ohjauksissa ja niissä varmasti riittää haastetta pitkäksi aikaa. :D On vaan niin siisti opetella uutta ja on vaan tunne, että tästä tulee hyvä. :) Sitähän mä agilityssä haluan, että mennään veitsen terällä eikä mitään tylsää pakkonolla varmistelua. Yks syy muiden joukossa oli juuri tuo kun halusin lähteä juoksukontakti projektiin. Niissä ei voi varmistella ja jatko-ohjauksien opettelu ei ihan heti lopu.
Avoimen episten rata oli törky vaikea. Kolmosluokan rata ja siis todella tyhmä sellainen. Ihan kamalat viennit puomille sekä A:lle. :( Keinu olikin jo toisena esteenä. Molemmilla koirilla oli himpun hitaat keinut, varmasti koska sinne mentiin aika hitaista vauhdeista. Radalla puomin vienti oli todella ilkeästi kulmasta ja valssia piti venyttää oikein kunnolla ja puomin päästä käännyttiin jyrkästi takasin sinne suuntaan mistä tultiinkin. Pihka pääsi siis kokeilemaan ensimmäistä kertaa tiukkaa käännöstä kisatilanteessa ja täydellinenhän se oli. <3 Eldan kanssa taas kävi niin, että se jäi hieman hiipimään alastulolle kun minä olin jättäytyneenä. Elda kun tajusi, että ei jatketa suoraan donkkasi se kontaktin sivuun. Hienosti kyllä pysähtyi, mutta takajalat eivät olleet kontakti alueella. No vaadin sen kontaktilla loppuun asti ja hylly sen myötä. Radan lopun A:lla vedätin sitä törkeesti ja sieltähän se tuli läpi kuin mikäkin juoksukontaktilainen. Hieno kontakti, ei sen puoleen, mutta pääsin sitten huomauttamaan asiasta ja otettiin uusiksi. Ärsyttää todella paljon, että Elda tekee treeneissä hienoja itsenäisiä puomeja ja juoksee loppuun asti upeasti, mutta kisoissa se ei kestä jättäytymista eikä sivuirtoamista yhtään. :/
Pihkalla tuli yksi rima alas, joka oli muuten ensimmäinen kisatilanteessa. (luullakseni) Eipä sillä treeneissäkään ne kyllä tipahtele. Rima meni kyllä mun piikkiin. Vähän epäselvä merkkaus ja luulen, että Pihka epäröi pitikö estettä ylittää vai ei. Pihkallahan oli muuten ihan kolmosluokkalaisen menoa, mutta vetäsi lopussa A-esteeltä ohi tai koska kulma oli niin paska, niin se ei yksinkertaisesti taipunut vaan juoksi A:n ylöstulon "läpi" vinottain. Rataan tutstumisessa en hoksannut katsoa asiaa, koska maksit hyppäsivät tilanteessa pitemmälle ja tulivat siten kohtuu kulmassa A:lle, mutta Pihkahan menikin tilanteen paljon tiukemmin ja mun olisi pitänyt käydä suoristamassa kulma. Uusittiin sitten A hypyn kautta ja hyllyksi meni. Hyvää menoa kuitenkin kummankin kanssa. :)
Eilen viikkotreeneissä taas sellasia huikeita oivalluksia ja fiiliksiä, ettei mitään järkeä. Tällä hetkellä oon niin innoissani agilitystä. Siis joka treenien jälkeen hymy vaan puskee kasvoille. Tän fiiliksen kun saa pidettyä, niin voi sanoa agilityn olevan parasta huumetta. :)
Ei paljon kyllä parempaan ryhmään oltais voitu päästä sillon vuoden alussa. Kukkula on niin huikea koutsi. Saan todella paljon siltä antia molempien koirien kanssa joka treeneissä. On kyllä niin huikeeta, että vielä on noin hyviä kouluttajia jäljellä jotka eivät tee sitä rahasta. Tällasellä tavallisella tallaajallakin on mahdollisuus saada huikeeta koulutusta kun ei pysty panostamaan kalliisiin yksityiskursseihin viikottain. Noiden yksityisten kouluttajien hinnat ovat nykyään niin pilvissä ainakin täällä meidän suunnilla, ettei mulla ole mitään jakoa käydä niissä kahden koiran kanssa jos meinaa kisatakin. Nyt on kyllä sellainen olo, että eipä me niitä kaivatakaan, koska saadaan niin laadukasta ja yksilöllistä koulutusta Jari Kukkulalta joka on ihan oman seuran kouluttaja.. Eilen kokeiltiin treeneissä loppuun vielä Pihkan kanssa puomiohjaamista kääntyen ja edessä oli hämyeste tyrkyllä. Mulla on ollut vähän mietintä myssyssä noi käännökset joihin ei tule yli yhdeksänkymmen asteen käännöskäskyä, mutta edessä nököttää hämyeste. Pelkkä nimikäsky ei näissä riitä Pihkalle koska se lukitsee edessä olevan esteen jo kaukaa puomilla. Nyt saatiin aika kiva kikka huomion ottoon jotta saan kontaktin Pihkaan. Myös muutama eri ohjaus joissa pystyn käyttämään tätä huomion ottoa ja saan ohjattua ne vaikeat kännöskulmat. Toimi ihan sika hyvin Pihkalla. Jes! Ens viikolla käyn itsekeseni treenaamassa niitä, jotta merkki tulee Pihkalle tutuksi ja se osaa varmasti yhdistää sen siihen että saan sen kontaktin minuun ja kääntymiseen sekä mun pitää itse sisäistää vielä asiaa ja treenata niitä ohjauksia. Ajotus on oltava just oikea noissa juoksukontaktien jatko-ohjauksissa ja niissä varmasti riittää haastetta pitkäksi aikaa. :D On vaan niin siisti opetella uutta ja on vaan tunne, että tästä tulee hyvä. :) Sitähän mä agilityssä haluan, että mennään veitsen terällä eikä mitään tylsää pakkonolla varmistelua. Yks syy muiden joukossa oli juuri tuo kun halusin lähteä juoksukontakti projektiin. Niissä ei voi varmistella ja jatko-ohjauksien opettelu ei ihan heti lopu.
Kommentit
Lähetä kommentti