Kisaamassa Minäminä-tyypin ja Mukavuudenhaluisen-tyypin kanssa
Tänään olin molempien kanssa kisaamassa Lempäälässä. Itseasiassa kisapaikka oli uusi koko sakille. Tampereen suunnilla kun on tultua kisattua vain kesäisin ja siten myös ulkona. Päätin valita Vantaan kisojen sijaan nämä kun kaikkien tasoluokkien kisat oli samana päivänä ja matka suht sama molempiin.
Eldan kisat olivat aamusta, joten Pihkura sai odotella koko aamupäivän, toki siis osassa lämppälenkkejä oli mukana. Oli oikeastaan hyvä juttu, että Minäminä-tyyppi joutu odottelemaan oikein urakalla pääsemistä itse hommiin, kun välillä tuntuu, että se oikein olettaa, että tottakai hän pääsee ensin, vaikka ryhmätreeneissä treenaan vuorotellen kummankin kanssa ensin. Pihka nimittäin on muutenkin todella kateellinen ja on niin minun perään kuin olla ja voi. Päivätorkuilla Pihka yrittää alkuun aina vallata vierestäni sen parhaan paikan kun tietää, että se on Eldan lempipaikka ja yrittää estää plokkaamalla, ettei Elda pääsisi sänkyyn ollenkaan. Eldapa onkin vaan niin julma, että tulee ja lösähtää vaikka Pihkan päälle makaamaan, jolloin Pihka väistyy kakkos paikalle. Myös tilanteissa joissa otan Eldan syliin paijattavaksi Pihka heti hyppää Kristianin syliin, koska häntäkin on tietenkin paijattava, ja jos kerta paras paikka on viety, niin kyllä Kristianin syli kelpaa, koska hänelle on oltava niin tasapuolinen. Ja paskat. Oon kyllä tainnu monessakin asiassa päästä Eldan ansiosta Pihkan kanssa helpolla. Se olisi varmaan aika erilainen jos olisi ensimmäinen koira. Ei se taidakkaan olla niin mussukka lussukka kun oon pitänyt sitä. Sehän on loppupeleissä aika velmu. Huomaa kun tuolla kisoissa ja muualla liikun sen kanssa kahdestaan, niin sehän on melkonen sankari ja egoilija. Tänään kisojen jälkeen Pihka moikkasi espanjanvesikoira urosta Pikaa. Ensin nätisti söpösteli edessä, mutta pian Pihka tajusi, että tää jätkähän on niin mun vietävissä. Pikan omistajalla oli kädessään herkkuja ja kas kummaa Pihkahan huomasi ne ja oikein osoitti Pikalle, että herkut on sitten hänelle ei sinulle. Muutenkin tuntuu, että Pihkalla on tullut semmoista egonnostatusta, ehkä voi olla osittain aikuistumistakin. Iha kaikkea ei enää hoideta pentumaisesti maassa kiemurrellen. Tietyllä tavalla myös hyvä asia, että osaa vastata omista touhuistaan eikä ole aina hösääjän roolissa. Minäminä tyyppi ei myöskään ole mikään tyhmä tyyppi. Olen huomannut kisoissa, että odotteluaikana kun vain oleskellaan hallissa Pihka osaa ottaa kyllä minun huomion itseensä. Tuntuu, että se välillä tekee tahalleen sitä, että ottaa jonkun koiran kyylättäväksi haukahtaa pari kertaa ja heti vilkasee minua, että miten reagoin saiko nyt huomioni. Ärsyttävää. Näin se pakottaa huomioni siihen, että touhuaisin ja tekisin jotain sen kanssa. Onneksi voin jättää sen itsekseen myös jonnekkin seinään kiinni ja siellä se odottelee ihan nätisti. Jonkin verran huomasin viime syksyn tokokurssilla samaa. Pihka oikein pakotti tekemään itsensä kanssa kokoajan ja pitämään kontaktia, muuten hän saattoi odotellessa kyylätä muita ja haukahtaa jotta sai pakotettua minut kontaktin pitoon. Pirskatin pirulaisia nää Vesikoirat. Mä oon aina niin vietävissä. :D
No sitten itse kisoihin. Eldan kanssa ekalta radalta kelpo Nolla sijalla 4/54. Vähän korjattavaakin jäi. A-este oli hieman hidas. vähän jäi hiipimään kun oma liike oli tönkkö. Lopussa oli myös keinu, joka olisi pitänyt ohjata valssin kanssa, eikä niin että jäin samaan tasoon alastulolle, koska aina pieni vedätys toimii paremmin. Keinulla Pysähtyi siis liian aikaisin ja jouduin hieman korjaamaan sitä. Yleisesti ihan huikeeta menoa ja rytmitys toimi. Niin ja mä leijeröin. Aika siisti fiilis tuli, koska en muista oonko juurikaan kisoissa leijeröinyt Eldan kanssa. Toisella radalla sain Eldan renkaasta ohi tilanteessa jossa jouduin taistelemaan siitä, ettei se lähteny ominpäin putkee. Kohta oli vaikea ja koska homma levisi kulma renkaalle meni mahdottomaksi, siitä siis vitonen. Muuten rata oli todella hyvä. Oon tosi tyytyväinen siihen miten sain homman uudestaan kasaan ja rytmityksestä kiinni virheen jälkeen. Sanotaanko, että päällejuoksut jos jotkut on niitä mitä me kyllä Eldan kanssa osataan. Olipahan ihan törkeen hienot. Pystyin merkaamaan kierron tosi ajoissa ja homma vaan toimi niin äärettömän sulavasti. :) Molempien ratojen puomin kontaktit olivat hyvät. Vaikka molemmissa oli vedätystä Elda tuli hyvin ja selvästi kontaktille ja odotti kiltisti vapautusta. Tais tehä hyvää ne epikset Eldalle viikon alussa., kun pääsin vähän sanomaan niistä. :)
Sitten Pihkankin vuoro viimein koitti. Ekalla radalla Pihkalla oli taas selkeesti yksi vaihde lisää koneessaan. Harmiksi vaan kepeilta tuli virhe. Haki kyllä kepit hienosti, mutta tuli kesken pois. Lähetin aika kaukaa ja näin kun se vilkaisi keinua ja ei ollut varma tekikö hän oikein mennessään kepeille. Pikkupartiolainen oli siis epävarma tekikö hän virheen. Kepit olivat myös normaali keppejä paksummat joka saattoi myös olla hieman outo tilanne Pihkalle. No otettiin kepit uusiksi ja sitten jäi oma ohjaus vähän puolitiehen ja mentiin yhdestä esteestä ohi ja jatkettiin matkaa sen kummempia siihen tarttumatta. Ekalla radalla ei ollut puomia ollenkaan. A-este oli todella magee ja Keinu. Keinu oli niin hieno! Tultiin aika kovista vauhdeita keinulle ja mä melkein jo suljin silmäni, että nyt tulee lentokeinu kun meni sinne niin vauhdilla. Mutta eikä mitä Pihka teki huikeen hienon keinun ja nopean sellaisen. Siis ongelma taitaakin olla minun päässäni. Kyllä Pihka osaa erottaa keinu- ja puomikäskyn, mutta mä en jotenkin luota vielä siihen, vaan pelkään että se sekottaa keinun puomiin Tämä ei varmasti auta ainakaan siihen keinun nopeuttamiseen yhtään. Mutta nyt keinu oli kyllä upea. <3 Molemmilla Pihkan radoilla osasin käyttää kivasti parissa kohdassa sokkaria, vaikka alkuun suunnittelin valssia. Jes osasin kuitenkin hahmottaa, että medin kanssa sokkari kyllä toimii tässä ja niin toimi hienosti molemmissa kohdissa. Eldan kanssa olisin ehdottomasti valssannut. Kyllä tää rupeaa pikkuhiljaa luonnistumaan tää medin ohjaaminenkin.
Toinen rata olikin todella tekninen. Oli välistävetoa, kaikenmaailman kiekuroita ja Pihkalle se vaikein puomikäännös. Meillä kun oli just tarkotus ottaa ens viikolla noi vaikeat kulmat käsittelyyn kun muutama passeli ohjaus niihin saatiin keksittyä. No se tulikin sitten vastaan nyt. Tein sitten yhden tyyppisellä ohjauksella, jota en osaa tähän selittää. Puomin kännöshän oli todella hieno, mutta sen sijaa, että mä olisin hakenut sen kontaktin, merkannut ja lähtenyt samantien liikkeelle jäin kattomaan kontaktin osumisen ja tein jonkun pikakäännöksen jollon mun suuntavaisto oli täysin kateissa ja niin oli se seuraava estekin. No sinä oltiin myöhässä ja tökkäsin Pihkan vahingossa takaakiertoon, vaikka se oli tulossa esteelle kuulemma ihan oikein. Muuten rata oli hieno. Koiran menoon olen todella tyytyväinen, mutta sorruin itse tyrimään. Sen oikean ajotuksen tärkeydestä juuri viime postauksessani mainitsin ja nyt sitä sitten ei pystytty toteuttamaan. mutta sinäänsä ohjaus toimi todella hyvin ja hienosti. Pihka meni taas vieraan puomin ja toimi muutenkin kivasti vieraassa hallissa. Eikä mitään häiriön ottoja. Joku karma tossa omassa hallissa on selkeesti.
Minäminä-tyyppi
(ehkä vähän itserakas)
Eldan kisat olivat aamusta, joten Pihkura sai odotella koko aamupäivän, toki siis osassa lämppälenkkejä oli mukana. Oli oikeastaan hyvä juttu, että Minäminä-tyyppi joutu odottelemaan oikein urakalla pääsemistä itse hommiin, kun välillä tuntuu, että se oikein olettaa, että tottakai hän pääsee ensin, vaikka ryhmätreeneissä treenaan vuorotellen kummankin kanssa ensin. Pihka nimittäin on muutenkin todella kateellinen ja on niin minun perään kuin olla ja voi. Päivätorkuilla Pihka yrittää alkuun aina vallata vierestäni sen parhaan paikan kun tietää, että se on Eldan lempipaikka ja yrittää estää plokkaamalla, ettei Elda pääsisi sänkyyn ollenkaan. Eldapa onkin vaan niin julma, että tulee ja lösähtää vaikka Pihkan päälle makaamaan, jolloin Pihka väistyy kakkos paikalle. Myös tilanteissa joissa otan Eldan syliin paijattavaksi Pihka heti hyppää Kristianin syliin, koska häntäkin on tietenkin paijattava, ja jos kerta paras paikka on viety, niin kyllä Kristianin syli kelpaa, koska hänelle on oltava niin tasapuolinen. Ja paskat. Oon kyllä tainnu monessakin asiassa päästä Eldan ansiosta Pihkan kanssa helpolla. Se olisi varmaan aika erilainen jos olisi ensimmäinen koira. Ei se taidakkaan olla niin mussukka lussukka kun oon pitänyt sitä. Sehän on loppupeleissä aika velmu. Huomaa kun tuolla kisoissa ja muualla liikun sen kanssa kahdestaan, niin sehän on melkonen sankari ja egoilija. Tänään kisojen jälkeen Pihka moikkasi espanjanvesikoira urosta Pikaa. Ensin nätisti söpösteli edessä, mutta pian Pihka tajusi, että tää jätkähän on niin mun vietävissä. Pikan omistajalla oli kädessään herkkuja ja kas kummaa Pihkahan huomasi ne ja oikein osoitti Pikalle, että herkut on sitten hänelle ei sinulle. Muutenkin tuntuu, että Pihkalla on tullut semmoista egonnostatusta, ehkä voi olla osittain aikuistumistakin. Iha kaikkea ei enää hoideta pentumaisesti maassa kiemurrellen. Tietyllä tavalla myös hyvä asia, että osaa vastata omista touhuistaan eikä ole aina hösääjän roolissa. Minäminä tyyppi ei myöskään ole mikään tyhmä tyyppi. Olen huomannut kisoissa, että odotteluaikana kun vain oleskellaan hallissa Pihka osaa ottaa kyllä minun huomion itseensä. Tuntuu, että se välillä tekee tahalleen sitä, että ottaa jonkun koiran kyylättäväksi haukahtaa pari kertaa ja heti vilkasee minua, että miten reagoin saiko nyt huomioni. Ärsyttävää. Näin se pakottaa huomioni siihen, että touhuaisin ja tekisin jotain sen kanssa. Onneksi voin jättää sen itsekseen myös jonnekkin seinään kiinni ja siellä se odottelee ihan nätisti. Jonkin verran huomasin viime syksyn tokokurssilla samaa. Pihka oikein pakotti tekemään itsensä kanssa kokoajan ja pitämään kontaktia, muuten hän saattoi odotellessa kyylätä muita ja haukahtaa jotta sai pakotettua minut kontaktin pitoon. Pirskatin pirulaisia nää Vesikoirat. Mä oon aina niin vietävissä. :D
Mukavuudenhaluinen-tyyppi
Toisella on aina paremmat herkut
No sitten itse kisoihin. Eldan kanssa ekalta radalta kelpo Nolla sijalla 4/54. Vähän korjattavaakin jäi. A-este oli hieman hidas. vähän jäi hiipimään kun oma liike oli tönkkö. Lopussa oli myös keinu, joka olisi pitänyt ohjata valssin kanssa, eikä niin että jäin samaan tasoon alastulolle, koska aina pieni vedätys toimii paremmin. Keinulla Pysähtyi siis liian aikaisin ja jouduin hieman korjaamaan sitä. Yleisesti ihan huikeeta menoa ja rytmitys toimi. Niin ja mä leijeröin. Aika siisti fiilis tuli, koska en muista oonko juurikaan kisoissa leijeröinyt Eldan kanssa. Toisella radalla sain Eldan renkaasta ohi tilanteessa jossa jouduin taistelemaan siitä, ettei se lähteny ominpäin putkee. Kohta oli vaikea ja koska homma levisi kulma renkaalle meni mahdottomaksi, siitä siis vitonen. Muuten rata oli todella hyvä. Oon tosi tyytyväinen siihen miten sain homman uudestaan kasaan ja rytmityksestä kiinni virheen jälkeen. Sanotaanko, että päällejuoksut jos jotkut on niitä mitä me kyllä Eldan kanssa osataan. Olipahan ihan törkeen hienot. Pystyin merkaamaan kierron tosi ajoissa ja homma vaan toimi niin äärettömän sulavasti. :) Molempien ratojen puomin kontaktit olivat hyvät. Vaikka molemmissa oli vedätystä Elda tuli hyvin ja selvästi kontaktille ja odotti kiltisti vapautusta. Tais tehä hyvää ne epikset Eldalle viikon alussa., kun pääsin vähän sanomaan niistä. :)
Sitten Pihkankin vuoro viimein koitti. Ekalla radalla Pihkalla oli taas selkeesti yksi vaihde lisää koneessaan. Harmiksi vaan kepeilta tuli virhe. Haki kyllä kepit hienosti, mutta tuli kesken pois. Lähetin aika kaukaa ja näin kun se vilkaisi keinua ja ei ollut varma tekikö hän oikein mennessään kepeille. Pikkupartiolainen oli siis epävarma tekikö hän virheen. Kepit olivat myös normaali keppejä paksummat joka saattoi myös olla hieman outo tilanne Pihkalle. No otettiin kepit uusiksi ja sitten jäi oma ohjaus vähän puolitiehen ja mentiin yhdestä esteestä ohi ja jatkettiin matkaa sen kummempia siihen tarttumatta. Ekalla radalla ei ollut puomia ollenkaan. A-este oli todella magee ja Keinu. Keinu oli niin hieno! Tultiin aika kovista vauhdeita keinulle ja mä melkein jo suljin silmäni, että nyt tulee lentokeinu kun meni sinne niin vauhdilla. Mutta eikä mitä Pihka teki huikeen hienon keinun ja nopean sellaisen. Siis ongelma taitaakin olla minun päässäni. Kyllä Pihka osaa erottaa keinu- ja puomikäskyn, mutta mä en jotenkin luota vielä siihen, vaan pelkään että se sekottaa keinun puomiin Tämä ei varmasti auta ainakaan siihen keinun nopeuttamiseen yhtään. Mutta nyt keinu oli kyllä upea. <3 Molemmilla Pihkan radoilla osasin käyttää kivasti parissa kohdassa sokkaria, vaikka alkuun suunnittelin valssia. Jes osasin kuitenkin hahmottaa, että medin kanssa sokkari kyllä toimii tässä ja niin toimi hienosti molemmissa kohdissa. Eldan kanssa olisin ehdottomasti valssannut. Kyllä tää rupeaa pikkuhiljaa luonnistumaan tää medin ohjaaminenkin.
Toinen rata olikin todella tekninen. Oli välistävetoa, kaikenmaailman kiekuroita ja Pihkalle se vaikein puomikäännös. Meillä kun oli just tarkotus ottaa ens viikolla noi vaikeat kulmat käsittelyyn kun muutama passeli ohjaus niihin saatiin keksittyä. No se tulikin sitten vastaan nyt. Tein sitten yhden tyyppisellä ohjauksella, jota en osaa tähän selittää. Puomin kännöshän oli todella hieno, mutta sen sijaa, että mä olisin hakenut sen kontaktin, merkannut ja lähtenyt samantien liikkeelle jäin kattomaan kontaktin osumisen ja tein jonkun pikakäännöksen jollon mun suuntavaisto oli täysin kateissa ja niin oli se seuraava estekin. No sinä oltiin myöhässä ja tökkäsin Pihkan vahingossa takaakiertoon, vaikka se oli tulossa esteelle kuulemma ihan oikein. Muuten rata oli hieno. Koiran menoon olen todella tyytyväinen, mutta sorruin itse tyrimään. Sen oikean ajotuksen tärkeydestä juuri viime postauksessani mainitsin ja nyt sitä sitten ei pystytty toteuttamaan. mutta sinäänsä ohjaus toimi todella hyvin ja hienosti. Pihka meni taas vieraan puomin ja toimi muutenkin kivasti vieraassa hallissa. Eikä mitään häiriön ottoja. Joku karma tossa omassa hallissa on selkeesti.
Kommentit
Lähetä kommentti