Pohdintaa

Eilen oltiin viikkotreeneissä, mutta muuten ei olla ehditty kiireiltäni treenaamaan. Keinu ja kepit ovat kyllä treenilistalla odottamassa Pihkaa ensi viikkoa.

 Eldan kanssa vedettiin rata heti ekalla nollana ja hyvä nolla olikin. Yhden esteen ohjaamiseen piti vähän tehdä pientä fiksausta. Lähinnä "agressiivisempaa" ohjaamista eli loppuun asti ohjaamista jos kerta aikaa tilanteessa on. Kokeiltiin vielä muutamaa vaihtoehtoa puomille ja kepeille viemisessä. Mitä enemmä mä pystyn liikkumaan Eldan tahdissa vieden sitä pienessä vedätyksessä menee se aina yhden extravaihteen lujempaan. Eli aina kun mä vaan voin ja kerkeän vien lähetykset ja muut mahdollisimman lähelle enkä turhaan lähettele ja sitten taas odota. Kun kerta pystyn juoksemaan mukana niin miksi en tee niin? Ehkä itselleni on jäänyt vaan kuva, että koiran pitää irrota ja lähettää kaukaa kun sitä korostetaan niin paljon. Kyllähän se Elda irtoaa, mutta jos pystyn kirittämään mukana on se aina parempi ja siihen tulisi pyrkiä, koska se näkyy ajassa. Oon nyt sellasessa ajtustyöstössä tämän mun liikkumisen kanssa, koska oon huomannu, että oon ruvennu lintsaamaan omassa liikkumisessa ja lähettelemään vaa koiraa, vaikka nyt omat jalat rupeaa liikkumaan kokoajan paremmin ja paremmin. Pitää antaa itsestäkin kaikki siellä radalla. Kaikki esteillä kääntymiset ja putkille viennitkin pitää ohjata täysiä loppuun asti eikä jättää puolitiehen. Vaikka koira ne suorittaisikin vähemmällä ohjaamisella, mutta jos tilanne antaa aikaa ohjata pitemmälle tilanteissa niin sillon ohjaan, enkä vaan jätä koiraa tekemään yksin jos pystyn olemaan kirittämässä mukana. Tälläsia ajatuksia yritän nyt sisäistään molempien koirien kanssa tekemiseen.

 Molemmat koirat keräsivät taas ihastelua niiden tiukoista kääntymisistä. Menivät kyllä molemmat niin siivekkeitä nuolien kuin vain voivat. :)

Pihkan kanssa rata olikin haastavampi. Puomia piti vähän miettiä erilailla kuin Eldalla juoksukontaktien takia. Osumisessa ei ollut ongelmaa, mutta jatko-ohjaamisessa hieman oli. Takaaleikkauksella toimi ihan super hyvin, jolloin Pihka kääntyi nätisti, eikä posottanut hämyesteelle. Ainut vaan, että meille molemmille tuntuu olevan haastavia tilanteet joissa puomin jälkeen ruvetaan ohjaamaan ns. hitaasti eikä posotetakaan kovaa. Minulla jää puomilta vauhti helposti vähän turhaa päälle joilloin tulen liian ajoissa hitaalle osuudelle ja rytmitys kärsii ja Pihka lyö jarrut pohjaan. Ei ole kyllä helppoa. Tavallaan hyvin kääntyvä ja rytmitystä lukeva koira ei anna paljon anteeksi jos on rytmitys pielessä. Sellaset koirat taas jotka posottavat kaarteet pitkiksi eivätkä oikein malta koota hypyille antavat taas omat rytmitysvirheet anteeksi, koska eivät lue niitä niin tarkasti. Mun molemmat koirat lukee mun ohjausta ja rytmitystä tosi tarkasti ja jos mä en osaakaan rytmittää aina oikein niin sehän näkyy heti vauhdissa ylikokoomisena ja himmaamisena. Pihkalla tää tietysti näkyy vielä enemmän koska se on kokematon ja sille tulee noilla radoilla muutenkin niin paljon uutta, että jos mä en osaa niin se on heti epävarma ja vetää liinat kiinni. Pihkan kanssa pitää muistaa tehdä noita ratoja ensin pätkissä, jotta se saa paljon palkkaa ja onnistumisia, eikä niin että mennään aina niin pitkään kunnes tulee virhe. Lopuksi sen kanssa voidaan kokeilla koko rataa kun ollaan ensin saatu "palapeli"valmiiksi. Mun pitää muistuttaa itseäni, että Eldan kanssa teemana on nimenomaan nollaratatreeni kun taas Pihkalle tulee joka radalla paljon uusia asioita enkä voi odottaa sen vielä osaavan niitä. Pihkan kanssa pitää muistaa aina ekalla kerralla palkata puomin jälkeen, jotta saan vahvistettua uusia puomilta tuloja ja ohjaamisia. Myös kepeillä pitäisi muistaa palkata.

Mä oon kyllä niin kiitollinen, että nää koirat on tullu mulle just tässä järjestyksessä. Onneks Pihka ei ole ollut mun ensimmäinen koira kun se ei anna yhtään anteeksi mun huonoa ohjaamista. Elda taas pikemminkin rupeaa karjumaan jos meikäläinen turaa ohjatessa ja kuumenee siitä. Pihka taas tulee helposti vähän epävarmaksi kun vähän ohjaajapehmeä on. Se tuo omalta osaltaan kyllä haastetta.

Tänään Pihka pääsi kropan huoltoon. Onneksi ei ollut mitään isompia jumeja vaikka kelit ovat olleetkin liukkaat. Tulipahan tehtyä perus tsekkaus ja huolto. :)

Ja loppukevennys. :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pihka on astutettu!

Puolivuotistreffit koirakylpylässä

Agilityn SM-kisat