Paimen- ja metsästyskoira sekä kalastajan apuri
Minulta kysyttiin, että kummassa on enemmän työkoiraa Eldassa vai Pihkassa. Vastasin että Eldassa. Jäin pohtimaan asiaa, kun en sitä siinä sen tarkemmin pohtinut ja totesin, että miten niin Elda on muka enemmän työkoira?
Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena.http://www.vesikoirat.fi/rodut/espanjanvesikoira/historia
Kävin katsomassa Espanjanvesikoiran rotumääritelmää ja mietin onko koirissani taipumuksia sen alkuperäisiin työtehtäviin. Molemmista koirista löytyy paimenviettiä. Uskoisin, että suomalaisperroja normaalia enemmän, ainakin verrattuna niihin porukoihin joiden kanssa olemme olleet taipumusta testaamassa. Suomessa tosin ei paimentaipumusta huomioida millään tavoin jalostuksessa, (ainakaan tietääkseni) eikä monet ole tietoisia löytyykö koiristaan sitä taipumusta kun harva sitä testaa koirassaan. Mielestäni paimentaipumus pitää testata koiralta suhteellisen nuorena, koska vietit ovat silloin avoinna paremmin. Vanhemmilta koirilta on voitu kitkeä taipumusta piiloon/pois kouilutuksella. Esimerkiksi Eldan kohdalla voi todeta, että silloin 10kk ikäisenä taipumusta ja intoa lampaisiin todellakin oli, mutta kolme vuotta sen jälkeen (siinä välissä ei tekemisissä lampaiden kanssa) vietit olivat selkeästi vähemmän esillä.
Pihka taas syttyi lampaisiin saman tien ollen 9kk vanha. Molemmilla koirillani on ollut paimennuspiirteitä esillä jo ihan sieltä pennusta asti. Eldalla paimennus tuli esiin enemmän ihmisten paimennuksena ja Pihkalla taas muiden koirien paimennuksella. Niillä on ollut erityyppistä paimennusta. Elda oli todella kova jalkojen perässä näykkijä ja sille oli tärkeää, että ihmislauma oli kasassa, eikä hajallaan. Pihka taas on ollut enemmän semmoinen matalana vaaniva, silmiä käyttävä ja valehyökkäyksiä tekevä.
Eldan suvusta löytyy paimennustaustaa isän puolelta. Pihkan lähisukua ei ymmärtääkseni ole pahemmin testattu, joten siitä on vaikea sanoa mistä se tulee. Uskoisin että koiristani olisi saanut koulutettua "köyhänmiehen paimenia", vaikkei välttämättä mitään menestyviä kilpailu/koekoiria, mutta uskon että normaalissa farmitoiminnasssa pelaisivat.
No sitten tuo metsästyspuoli. Molemmat koirat tykkäävät noutaa vedestä. Pihka on noutanut riistapukkia, eikä millään tavoin sitä vieroksunut. Elda taas kokee vielä selkeämmin vedestä noutamisen työtehtäväksi ja suhtautuu siihe hyvin intohimoisesti. Sille uimisessa se noutaminen on juuri se pointti, kun taas Pihka tykkää uiskennella myös muuten vaan. Elda suhtautuu vedestä noutamiseen hyvin intohimoisesti ja tosissaa. Se tekisi sitä varmaan niin kauan kuin henki pihisisi. Eldalle noutaminen on ollut mielestäni hyvin luontaista pienestä pitäen. Se osasi noutaa ja palauttaa lelun jo yhdeksän viikkoisena. Vaikka meidän labradorit ovat olleet tosi innokkaita vesinoutajia, niin täytyy sanoa että Elda pesee ne työmoralillaan mennen tullen, mutta sillä homma muuttukin helposti pakkomielteeksi. Vaikka Elda ei ole hullun rohkea koira, niin kuin Pihka, niin veteen se menee pääkolmantena jalkana hyvin ahnaasti.
Molemmilta löytyy nenänkäyttöä, mutta Eldalla nenän käyttö on mielestäni parempaa ja tarkempaa. Yleensä se on se joka löytää ne paskaläjät, mutta se tottelee ja tulee kohtuudella takas kun Pihka jää junttina aterioimaan. Tosin onhan tuo Pihka vielä nuori koira plus että se on talouden toinen koira, jolloin helposti koira seuraa toista koiraa, eikä asioita tarvitse ratkoa niin selkeästi itse. Pihka on päässyt jäljestämään pupujussia. Pupujussi ei pelottanut, vaan pikemminkin siitä oltiin kovin innnoissaan, korvat nuoltiin kiihkeästi ym. Elda ei ole päässyt riistan kanssa tekemisiin.
Elda skippaan metsästyskoiranroolin paukkuja pelkäämällä, mutta paukkupelko voi olla myös meidän itse aiheuttamaa. Pihkaa en ole vielä päässyt testaamaan paukuilla, mutta veikkaan että paukkuvarmaksi jos vertaa sen suhtautumista muihin koviin ääniin, kuten ilotulitteisiin. (sehän ei välttämättä silti takaa sitä etteikö paukkuja pelkää) Uskon että Pihkasta olisi saanut kelpo metsästyskaverin, jos sitä olisi alettu pennusta asti sitä kohti viemään. Sitten tämä niin sanottu riistavietti. Mielestäni koirilla ei ole riistaviettiä. Minuin ei tarvitse pelätä, että ne lähtisivät peuran perään, vaan pikemminkin nämä paimenet pysyvät lähettyvillä ja tarkkailevat omaa laumaa ja siihen ne olen halunnut opettaakkin.
Elda olisi elementissään kalastajan apurina. Voin kuvitella kuinka se kiskoisi kiihkeästi ja raivopäisesti niitä verkkoja sieltä vedestä. Pää uppeluksissa ei paljon sitä haittaisi kunhan homma tulisi tehtyä. Pihkan sukellus taitoja ei olla vielä päästy testaamaan. Ajattelin jättää sen seuraavaan kesään. Pihkasta ei saa irti niinkään semmoista raivoa ja periksiantamattomuutta kuin Eldassa, joten voisin kuvitella, että Elda hoitaisi nämä hommat paremmin. Voisin kuvitella meidän Eldan hyvinkin kalastajamiehen koiraksi ja se touhuisi siellä onnellisena ja kuuntelisi täpäkkiä merikarhun käskyjä. ;D
Sitten vahtikoira. Itseasiassa tää on se osuus, mistä en henkilökohtaisesti tykkää rotumääritelmässä. Mä en ihannoi tuota vahtiominaisuutta tässä rodussa, mutta sitä tuntuu esiintyvän aika paljon. Meidän koirista Eldalla on enemmän vahtiominaisuuksia. Pihka kyllä ilmottaa, mutta se ei millään lailla vahdi ihmisiä vaan syöksyy niiden syliin. Elda taas selkeästi vahtihaukkuu ja silmäilee tulijoita ja niiden liikkeitä. Voi olla että jos asuisimme omakotitalossa tätä vahtiominaisuutta pystyisi selkeämmin arvioimaan, mutta omaan silmään Eldalla sitä on ja Pihkalla ei niinkään. Pihka toimii enemmän semmoisena tausta kuorona. Viestin vieminen onnistuisi varmasti molemmilta.Verrattomassa seuralaisesta nyt puhumattakaan. Sellaisia nuo kyllä ovat parasta laatuaan aina sinne ärsytyskynnykselle saaakkaa.
Miksi sitten Elda on mielestäni enemmän työkoira kuin Pihka, vaikka Pihka on osassa osaalueissa on mielestäni vahvempi kuin Elda. Pihka on myös sosiaalisempi. sosiaalisuus ei omalla kohdallani vaikuta siihen onko koira työkoira vai ei. Varmasti riippuu rodusta ja käyttötarkoituksesta, mutta ei ne BC:tkään jotka maalla ovat ole mitään sosiaalisuuden immentymiä, vaan päinvastoin. Monilta työkoirilta halutaankin varautuneisuutta. Ehkä näen Eldan jollain tapaa alkukantaisempana perrona kuin Pihkan. Elda on jollain tapaa niin tosissaan siinä mihin se ryhtyy. Eihän nuo asiat siltikään takaa sitä että se on enemmän työkoira kuin Pihka. Kyllä Pihkastakin löytyy paloa, intoa ja moottoria. Voisiko asiaan vaikuttaa se että Eldassa on "munaa" enemmän kuin Pihkassa. Voisiko tuo mieleistelevyys vaikuttaa siihen, että koen Pihkan ns. jalostuneemmaksi ja olevan sen takia lähempänä ns. seurakoiraa. Ehkä, tämähän on vain minun joku käsittämätön mielikuvani koiristani.
Nykyään lähes kaikki espanjanvesikoirat ovat seura- ja harrastuskoiria. Espanjassakin enää pieni osa koirista toimii perinteisissä työtehtävissä. Rodun monipuolisuus on kuitenkin taannut niille uuden tulevaisuuden. Espanjassa koiria on menestyksellisesti koulutettu huume-, pommi- ja pelastuskoiriksi. Suomessa koirat viihtyvät niin agilitykentällä, jälkimetsässä ja näyttelykehässä kuin leikkikaverina lastenhuoneessa tai reippaana lenkkikaverina. Rodun alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen espanjanvesikoira saattaa olla paljon toimintaa vaativa, herkkä haukkumaan (vahtikoira), voimakkaasti metsästys- (noutava metsästyskoira) tai paimennusviettinen (paimenkoira). http://www.vesikoirat.fi/rodut/espanjanvesikoira/nykykoira
Vaikka pieni osa toimiikin enää normaleissa työtehtävissä, niin on sääli että monet haluavat rodusta perinteisen seurakoiran. Itselleni seurakoira tarkoittaa koiraa jolle yhteiset arjen askareet, lenkkeily ja sohvalla löhöäminen riittävät. Monet sitten ihmettelevät että, miksi koirani ei ole onnellinen, se on niin energinen, miksi se käyttäytyy noin ym.. Minusta tulee muistaa koiran alkuperä ja todeta se että rotu on jalostettu toimimaan ja käyttämään päätään asioiden ratkaisemiseen. Jos kaikki tulee ilmaiseksi ei "työkoira" ole onnellinen, nuppi hajoaa. Ymmärrän myös sen että koiran tulee olla yhteiskuntakelpoinen, mutta pelkään sitä että seurakoirajalostuksessa rodulta viedään sen moottori, joka ilmenee harrastusrintamalla huonosti motivoitumisella. Espanjan vesikoiran tulee olla mielestäni energinen, helposti motivoituva, uuttera ja innokas, eikä mikään laama. Uskon että näiden työominaisuuksien vaaliminen rodussa edesauttaisi myös sitä, että koirilla pysyy vietit ja ne toimivat monissa harrastuksissa. Monet rodut jotka ovat muuttuneet kokonaan seurakoiraroduiksi ovat erittäin haastavia motivoida eivätkä innostu mistään. Ymmärrän myös toki sen että monet rodut ovat jalostettu niin että niillä ei ole paljoa miellyttämisen halua, mutta on sääli nähdä agilityssä useita terrierirotuja jotka eivät kiinnostu vinkulelusta. Jotain on mennyt mielestäni vikaan. Varmasti useat perrot toimivat pelkkinä seurakoirinakin, mutta muo suorastaan ärsyttää kun tällaiset omistajat valittavat koiran olevan niin energinen. Tulikohan nyt valittua oikea rotu, jos kaipaat vähemmän energiaa seurakoirallesi.
Itselleni on tainnut sattua rodun yksilöt, joita löytyy niitä alkuperäisiä työominaisuuksia ja siksi varmasti pidän rotua työkoirarotuna, koska omani eivät ole laamoja. Ne joille on sattunut rauhalliset kotiperrot pitävät rotua varmasti seurkoirana. Myönnän siis että katson hommaa omista lähtökohdistani, mutta toivon että rotu säilytettäisiin energisenä ja toiminnan haluisena. Entäs ne jotka haluavat perus kotisohvaperroa ja saavatkin sen työintoisen. Siinäpä vasta onkin pulma...
Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena.http://www.vesikoirat.fi/rodut/espanjanvesikoira/historia
Kävin katsomassa Espanjanvesikoiran rotumääritelmää ja mietin onko koirissani taipumuksia sen alkuperäisiin työtehtäviin. Molemmista koirista löytyy paimenviettiä. Uskoisin, että suomalaisperroja normaalia enemmän, ainakin verrattuna niihin porukoihin joiden kanssa olemme olleet taipumusta testaamassa. Suomessa tosin ei paimentaipumusta huomioida millään tavoin jalostuksessa, (ainakaan tietääkseni) eikä monet ole tietoisia löytyykö koiristaan sitä taipumusta kun harva sitä testaa koirassaan. Mielestäni paimentaipumus pitää testata koiralta suhteellisen nuorena, koska vietit ovat silloin avoinna paremmin. Vanhemmilta koirilta on voitu kitkeä taipumusta piiloon/pois kouilutuksella. Esimerkiksi Eldan kohdalla voi todeta, että silloin 10kk ikäisenä taipumusta ja intoa lampaisiin todellakin oli, mutta kolme vuotta sen jälkeen (siinä välissä ei tekemisissä lampaiden kanssa) vietit olivat selkeästi vähemmän esillä.
Pihka taas syttyi lampaisiin saman tien ollen 9kk vanha. Molemmilla koirillani on ollut paimennuspiirteitä esillä jo ihan sieltä pennusta asti. Eldalla paimennus tuli esiin enemmän ihmisten paimennuksena ja Pihkalla taas muiden koirien paimennuksella. Niillä on ollut erityyppistä paimennusta. Elda oli todella kova jalkojen perässä näykkijä ja sille oli tärkeää, että ihmislauma oli kasassa, eikä hajallaan. Pihka taas on ollut enemmän semmoinen matalana vaaniva, silmiä käyttävä ja valehyökkäyksiä tekevä.
Eldan suvusta löytyy paimennustaustaa isän puolelta. Pihkan lähisukua ei ymmärtääkseni ole pahemmin testattu, joten siitä on vaikea sanoa mistä se tulee. Uskoisin että koiristani olisi saanut koulutettua "köyhänmiehen paimenia", vaikkei välttämättä mitään menestyviä kilpailu/koekoiria, mutta uskon että normaalissa farmitoiminnasssa pelaisivat.
No sitten tuo metsästyspuoli. Molemmat koirat tykkäävät noutaa vedestä. Pihka on noutanut riistapukkia, eikä millään tavoin sitä vieroksunut. Elda taas kokee vielä selkeämmin vedestä noutamisen työtehtäväksi ja suhtautuu siihe hyvin intohimoisesti. Sille uimisessa se noutaminen on juuri se pointti, kun taas Pihka tykkää uiskennella myös muuten vaan. Elda suhtautuu vedestä noutamiseen hyvin intohimoisesti ja tosissaa. Se tekisi sitä varmaan niin kauan kuin henki pihisisi. Eldalle noutaminen on ollut mielestäni hyvin luontaista pienestä pitäen. Se osasi noutaa ja palauttaa lelun jo yhdeksän viikkoisena. Vaikka meidän labradorit ovat olleet tosi innokkaita vesinoutajia, niin täytyy sanoa että Elda pesee ne työmoralillaan mennen tullen, mutta sillä homma muuttukin helposti pakkomielteeksi. Vaikka Elda ei ole hullun rohkea koira, niin kuin Pihka, niin veteen se menee pääkolmantena jalkana hyvin ahnaasti.
Molemmilta löytyy nenänkäyttöä, mutta Eldalla nenän käyttö on mielestäni parempaa ja tarkempaa. Yleensä se on se joka löytää ne paskaläjät, mutta se tottelee ja tulee kohtuudella takas kun Pihka jää junttina aterioimaan. Tosin onhan tuo Pihka vielä nuori koira plus että se on talouden toinen koira, jolloin helposti koira seuraa toista koiraa, eikä asioita tarvitse ratkoa niin selkeästi itse. Pihka on päässyt jäljestämään pupujussia. Pupujussi ei pelottanut, vaan pikemminkin siitä oltiin kovin innnoissaan, korvat nuoltiin kiihkeästi ym. Elda ei ole päässyt riistan kanssa tekemisiin.
Elda skippaan metsästyskoiranroolin paukkuja pelkäämällä, mutta paukkupelko voi olla myös meidän itse aiheuttamaa. Pihkaa en ole vielä päässyt testaamaan paukuilla, mutta veikkaan että paukkuvarmaksi jos vertaa sen suhtautumista muihin koviin ääniin, kuten ilotulitteisiin. (sehän ei välttämättä silti takaa sitä etteikö paukkuja pelkää) Uskon että Pihkasta olisi saanut kelpo metsästyskaverin, jos sitä olisi alettu pennusta asti sitä kohti viemään. Sitten tämä niin sanottu riistavietti. Mielestäni koirilla ei ole riistaviettiä. Minuin ei tarvitse pelätä, että ne lähtisivät peuran perään, vaan pikemminkin nämä paimenet pysyvät lähettyvillä ja tarkkailevat omaa laumaa ja siihen ne olen halunnut opettaakkin.
Elda olisi elementissään kalastajan apurina. Voin kuvitella kuinka se kiskoisi kiihkeästi ja raivopäisesti niitä verkkoja sieltä vedestä. Pää uppeluksissa ei paljon sitä haittaisi kunhan homma tulisi tehtyä. Pihkan sukellus taitoja ei olla vielä päästy testaamaan. Ajattelin jättää sen seuraavaan kesään. Pihkasta ei saa irti niinkään semmoista raivoa ja periksiantamattomuutta kuin Eldassa, joten voisin kuvitella, että Elda hoitaisi nämä hommat paremmin. Voisin kuvitella meidän Eldan hyvinkin kalastajamiehen koiraksi ja se touhuisi siellä onnellisena ja kuuntelisi täpäkkiä merikarhun käskyjä. ;D
Sitten vahtikoira. Itseasiassa tää on se osuus, mistä en henkilökohtaisesti tykkää rotumääritelmässä. Mä en ihannoi tuota vahtiominaisuutta tässä rodussa, mutta sitä tuntuu esiintyvän aika paljon. Meidän koirista Eldalla on enemmän vahtiominaisuuksia. Pihka kyllä ilmottaa, mutta se ei millään lailla vahdi ihmisiä vaan syöksyy niiden syliin. Elda taas selkeästi vahtihaukkuu ja silmäilee tulijoita ja niiden liikkeitä. Voi olla että jos asuisimme omakotitalossa tätä vahtiominaisuutta pystyisi selkeämmin arvioimaan, mutta omaan silmään Eldalla sitä on ja Pihkalla ei niinkään. Pihka toimii enemmän semmoisena tausta kuorona. Viestin vieminen onnistuisi varmasti molemmilta.Verrattomassa seuralaisesta nyt puhumattakaan. Sellaisia nuo kyllä ovat parasta laatuaan aina sinne ärsytyskynnykselle saaakkaa.
Miksi sitten Elda on mielestäni enemmän työkoira kuin Pihka, vaikka Pihka on osassa osaalueissa on mielestäni vahvempi kuin Elda. Pihka on myös sosiaalisempi. sosiaalisuus ei omalla kohdallani vaikuta siihen onko koira työkoira vai ei. Varmasti riippuu rodusta ja käyttötarkoituksesta, mutta ei ne BC:tkään jotka maalla ovat ole mitään sosiaalisuuden immentymiä, vaan päinvastoin. Monilta työkoirilta halutaankin varautuneisuutta. Ehkä näen Eldan jollain tapaa alkukantaisempana perrona kuin Pihkan. Elda on jollain tapaa niin tosissaan siinä mihin se ryhtyy. Eihän nuo asiat siltikään takaa sitä että se on enemmän työkoira kuin Pihka. Kyllä Pihkastakin löytyy paloa, intoa ja moottoria. Voisiko asiaan vaikuttaa se että Eldassa on "munaa" enemmän kuin Pihkassa. Voisiko tuo mieleistelevyys vaikuttaa siihen, että koen Pihkan ns. jalostuneemmaksi ja olevan sen takia lähempänä ns. seurakoiraa. Ehkä, tämähän on vain minun joku käsittämätön mielikuvani koiristani.
Nykyään lähes kaikki espanjanvesikoirat ovat seura- ja harrastuskoiria. Espanjassakin enää pieni osa koirista toimii perinteisissä työtehtävissä. Rodun monipuolisuus on kuitenkin taannut niille uuden tulevaisuuden. Espanjassa koiria on menestyksellisesti koulutettu huume-, pommi- ja pelastuskoiriksi. Suomessa koirat viihtyvät niin agilitykentällä, jälkimetsässä ja näyttelykehässä kuin leikkikaverina lastenhuoneessa tai reippaana lenkkikaverina. Rodun alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen espanjanvesikoira saattaa olla paljon toimintaa vaativa, herkkä haukkumaan (vahtikoira), voimakkaasti metsästys- (noutava metsästyskoira) tai paimennusviettinen (paimenkoira). http://www.vesikoirat.fi/rodut/espanjanvesikoira/nykykoira
Vaikka pieni osa toimiikin enää normaleissa työtehtävissä, niin on sääli että monet haluavat rodusta perinteisen seurakoiran. Itselleni seurakoira tarkoittaa koiraa jolle yhteiset arjen askareet, lenkkeily ja sohvalla löhöäminen riittävät. Monet sitten ihmettelevät että, miksi koirani ei ole onnellinen, se on niin energinen, miksi se käyttäytyy noin ym.. Minusta tulee muistaa koiran alkuperä ja todeta se että rotu on jalostettu toimimaan ja käyttämään päätään asioiden ratkaisemiseen. Jos kaikki tulee ilmaiseksi ei "työkoira" ole onnellinen, nuppi hajoaa. Ymmärrän myös sen että koiran tulee olla yhteiskuntakelpoinen, mutta pelkään sitä että seurakoirajalostuksessa rodulta viedään sen moottori, joka ilmenee harrastusrintamalla huonosti motivoitumisella. Espanjan vesikoiran tulee olla mielestäni energinen, helposti motivoituva, uuttera ja innokas, eikä mikään laama. Uskon että näiden työominaisuuksien vaaliminen rodussa edesauttaisi myös sitä, että koirilla pysyy vietit ja ne toimivat monissa harrastuksissa. Monet rodut jotka ovat muuttuneet kokonaan seurakoiraroduiksi ovat erittäin haastavia motivoida eivätkä innostu mistään. Ymmärrän myös toki sen että monet rodut ovat jalostettu niin että niillä ei ole paljoa miellyttämisen halua, mutta on sääli nähdä agilityssä useita terrierirotuja jotka eivät kiinnostu vinkulelusta. Jotain on mennyt mielestäni vikaan. Varmasti useat perrot toimivat pelkkinä seurakoirinakin, mutta muo suorastaan ärsyttää kun tällaiset omistajat valittavat koiran olevan niin energinen. Tulikohan nyt valittua oikea rotu, jos kaipaat vähemmän energiaa seurakoirallesi.
Itselleni on tainnut sattua rodun yksilöt, joita löytyy niitä alkuperäisiä työominaisuuksia ja siksi varmasti pidän rotua työkoirarotuna, koska omani eivät ole laamoja. Ne joille on sattunut rauhalliset kotiperrot pitävät rotua varmasti seurkoirana. Myönnän siis että katson hommaa omista lähtökohdistani, mutta toivon että rotu säilytettäisiin energisenä ja toiminnan haluisena. Entäs ne jotka haluavat perus kotisohvaperroa ja saavatkin sen työintoisen. Siinäpä vasta onkin pulma...
Kommentit
Lähetä kommentti