Koiraa ei ole karvoihin katsominen

Sainpas kun sainkin otettua Pihkasta jonkinlaisen sivuseisontakuvan. Mun koirien karvanpituus ennätys on rikottu jo ajat sitte. Vielä pitäs muutama viikko sinnitellä ja sitten Pihkakin pääsee karvoistaan. Sitä operaatiota innolla, mutta toisaalta kauhulla odottaen. Toi junnu ei ole mikään helppo trimmiasiakas. Joskus silloin parturi-kampaaja-aikoina sanoin, että pienet lapset ovat haastavampia hiustenleikkaus asiakkaita kuin koirat trimmattavina, koska ne eivät millään malta pysyä paikoillaan tai sitten ne itkee kauhuissan kun  äidin "parturikokeiluista" on jäänyt vähän traumoja. ;) Nyt mä kyllä perun sanani. Pihka on haastavampi. :D

 Kyllä taytyy sanoa, että tuo pentu näyttää omaan silmään todella mageelta.  Omaan mieleen nuo mittasuhteen ja rakenne. Selkää ehkä himpun verran saisi olla enemmän tai jalkoja vähemmän. <3 Kyllähän yksi näyttelytuomarikin ollut kanssani samaa mieltä. ;) Voi olla että jää ainokaiseksi. Onhan tuo sen verta kapea vaikka kuinka karvaa kasvattaisi. :D Mutta omaan makuun passeli, kun tykkään noista kapeista mielummin kuin niistä leveistä. Itseasiassa kyllähän tuo pää ihan nätiltä näyttää nyt kun sitä pääsee tälleen sivusta katsomaan.

 
 Elda pääsi toissapäivänä karvoistaan. Vähän yritin huumorin tynkään hänelle jättää, mutta turhaan. :D Nuppia kiristänyt viime ajat oikein urakalla. Joskus pitää avata tota Eldan sisäistä elämää vähän enemmän. Meillä siis joka tapauksessa taas hankaa välit. Ikuinen viharakkaussuhde.  Just kun kerkee hengähtää ja huokaista, että nyt sujuu, niin Keisarinna kokeilee taas rajojaan. Huoh!. Ihmetykseksi harrastus puolella hankaava suhteemme ei ole näkynyt, vaan toiminut moitteetta.