Yllätys, yllätys!

Pihka järjeti melkosen yllärin sunnuntaina Hyvinkään ryhmänäyttelyssä. Yhtäkkii me löysimme itsemme kehässä parhaan uroksen vierestä poseeraamasta (ja uros myös lopulta ROP). Siinä kohtaa koimme ensimmäisen tappiomme ja jopa pienen helpotuksen tunteen, kun  ei jouduttu enää jatkokehiin. Oltais oltu melkosen kujalla siellä. ;D

Tuomarina:  Tenson Helin
21.9.2014

ARVOSTELU:

 JUN ERI, SA, SERT, VSP

Erino. mittasuhteet ja sukupuolileima. Sopiva luusto. Erittäin kaunis pää ja ilme. Kauniit korvat. Erino. ylä- ja alalinja. Hyvä häntä. Erino. etu- ja takakulmaukset. erino. turkki. Erino. kulmautunut edestä ja takaa. Kauniit tasapainoiset liikkeet.

Mä en oikein ymmärrä itsekkään mitä ihmettä tapahtui. Jopa mnäkään en osais suitsuttaa koiraani noin paljon kuin tuossa arvostelussa tehdään. Enää en kyllä voi pilkata Pikkelssiä sen kolmiokorvista, kun kerta tuomarista ne oli upeat. Eikä mitään kommenttia kapeudesta ja keveydestä, vaan pikemminkin vaan kehuttiin luustoa. Olen kyllä harvinaisen samaa mieltä, että Pihka on kultakimpale, pieni söpöläinen, mutta en arvannut että joku näyttelytuomari hänestä pitäisi.

Pihka esiintyi aika mallikkaasti. Alkuun sain pidätellä sitä kun se meinasi innostua jahtaamaan edellä menevää junnu narttua. Itsekeseen kun käytiin liikkumassa eestaas, niin Pihka liikkui hyvin. Kehän pohja oli semmosta pehmeää upottavaa hiekkaa, jossa handlaajilla oli melkosia vaikeuksia liikkua. Ehkä toi pohjakin oli meille eduksi, kun raskaampi rakenteisilla koirilla meno oli melkosta lyllertämistä. Paras narttu kehässä päästiin juoksemaan letkan kärjessä, joka oli ihan loistavaa meille, kun kukaan ei ollut kiihdyttämässä edellä. Siinä ainakin tuntui että Pihka liikkui tosi nätisti ravaten. Fyssärikin taisi saada takapäätä avonaisemmaksi, kun ei mitään mainintaa ahtaudestakaan tullut.

Tosiaan olin jo alussa ihan fiiliksissä siitä kun salaa uskalsin toivoa Pikkelssille ERIä, mutta se saikin myös SA:n ja yllättäen voitti toisen junnu nartun, johon en itsekkään uskonut. Yhtäkkiä voitettiin kaikki nartut ja juostiin parhaan uroksen kanssa kehää. Ehkä tää johtu mun jakusta ;) Luotin siihen  tälläkin kertaa. :D Itseasiassa musta se oli vähän koomista vetää jossain hiekkamössössä jakku päällä, mutta mitäpä ei koiransa eteen tekisi. Mä en yhtään kerennyt edes vilkasta muita SA narttuja, kun joutu keskittymään tän sählärin ojoon laittamisessa. Jos nyt oikein kerkesin havaita häkellykseltäni, niin toiseksi tullut narttukin sai Sertin.

Näyttelyn jälkeen Pihka ja Elda (oli mukana turistikoirana) pääsivät rellestämään ensin Niksin kanssa metsään ja lopuksi Rosin kanssa vielä pellolle. Mä luulen että se oli koirista se reissun hauskin osuus.

Tässä tää sertipelle poseeraa näyttelyitä edeltävänä päivänä Elda pitkäsäären kanssa, joka on aseteltu viereen vastentahtoisesti. On ne niin sulosia. <3