Taippari treeneissä

Sunnuntaina Pihka pääsi kasvisten järkkäämään Spanieleidentaipumuskoe treeniin Vihtiin. Kouluttamassa meitä oli Outi Narinen. Pihka nouti innolla riistapukkia vedestä, enkä usko että siinä pitäisi mitään ongelmaa olla kunhan ei vaan sylkäse sitä liian aikaisin suusta rantaveteen. Pitää vaan käydä erilaisissa paikoissa uimassa, että tulee erilaisia vetoonmenopaikkoja tutuiksi.

 Jänis oli myös hirveen kiinnostva, eikä missään nimessä pelottava. Pupu löytyi hyvin ja pupun korvat nuoltiin kiihkeästi. Jäljellä pitää treenata vaan sitä että olen oikeasti siellä kuudenmetrin päässä ja jos joudun pysähtymään, niin ei keskeytä jälkeä ja rupea ihmettelemään. 

Haku osuus missä käveltiinmetsässä ja koiran oli vapaana ja piti käydä nuuskimassa ja etsmässä hajuja mielellään kaarrellen oli emidän heikoin osuus. Jos jostain jää kiinni niin tästä. Pihka kyllä nuuski, mutta oli aivan turhan lähellä meitä. Eipä olla oikeastaan umpimettässä menty, kun aina ollut jotain polkuja. Ohjeeksi saatiinkin erilaisissa metsissä kävelyä ilman Eldaa, vaan niin että Pihka menee yksin. Jos tämä alue saadaan untoon, niin voitaisiin harkita loppukesästä taippareihin menoa. Mutta jos tuntuu ettei ole vielä valmis, niin katsellaan myöhemmin. Itse oon varmaan vähän opettanukki noi semmosiks kontaktikyttääjiksi tuolla lenkillä,. Molemmat kirat aina tarkkailevat muo, etten vaan häviä ja pysyvät suht lähellä ja nyt pitäiskin sit mennä siellä täällä omia reittejä, eikä keskittyä mamman tarkkailuun, jos se vaikka vaihtaakin suuntaa.

Sillä aikaa kun me oltiin taippari treeneissä oli Eldan sisko Mökö juossut hienosti Maijan kanssa agilityn maajoukkuekarsinoissa kuudensiksi. Ei kyllä kauaksi jäänyt siskolla maajoukkuepaikka. Hienoja suorituksia olivat. Yksi rata jäi meiltä ainoastaan näkemättä.