Tokon alkeisryhmässä
No nyt myö päästiin viimein tokottelemaan, kun rokotuksetkin ovat kohdillaan. Porukkaa oli paikalla hurjan paljon ja meidät jaettiinkin kolmeen ryhmään. Pihka oli niin nakeissaan kiinni, ettei ongelmia ollut toisten koirien läsnäolosta. Mä olin jotenkin aatellut että se ois ollu enemmänkin niiden toisten koirien perään ollut. Kai mulla kerrankin oli mukana kunnon eväät, eikä niitä perinteisiä raksuja. :D
Aiheena oli paikallaolo ja luoksetulo ja kierreltiin toisia koiria seuraamisen tapaisella yrittämisellä. Pihka haki kyllä hyvin kontaktia minuun tai paremminkin siihen nakkiin. Paikallaolo sujui kohtuudella, mutta piti muuttaa palkkauskulmaa kun peppu meinas naminantohetkellä nousta. Sain myös ohjeita siihen kun Pihka tuppaa laittamaan sivulle tuloasennossa tassua mun jalanpäälle... Ensinnäkin namista luopumisharjoituksia ja naminluovutus sana mukaan, kun se on vähän turhankin kiinni kädessä.
Luoksetuloa otettiin pitkällä matkalla myös niin että ohjaaja piteli koiraa hihnassa ja minä kutsuin sitten sieltä toisesta päästä luokse. Muistan saman tapaisen treenin kun Eldan kanssa oltiin pentu tokossa. Siinä vaiheessa kun minä lähdin siirtymään toiseen päähän ottamaan sitä vastaan, se kiljui, huusi ja melkein kuristui kaulapantaansa. ei siis ollut epäilystäkään etteikö se olisi tullut mun luokse. No Pihkan kohdalla kerkesin jo pelätä että josko se ei tulekaan mun luokse, vaan lähtee kirmaamaan ties minne. Pihkalla ei ollut hätä päivää jäädä minusta erilleen, vaikka otin juoksuaskeliakin pois päin. Siellä se nuuskutteli keskittyneenä maata. Huusin sitten Pihka tule! Sieltä se kirmasi kuitenkin iloisena mun luokse, ja mun epäilyt ei osoittautuneet todeksi. Erilaisia ovat kyllä Eldan kanssa. :D
Vinkulelut eivät taida olla Pihkaa varten. Meillä on kotona sellainen "tiikerinraatolelu", mistä jo vingut ovat hajonneet ajat sitten. Molemmat koirat tykkäävät siitä kovasti. Ostin M&M:stä puoleen hintaan olevan vastaavan tyyppisen raatolelun jossa vingut myös. Ajattelin sitä Pihkalle aksa leluksi. No ei siitä leikistä oikein tule mitään. Aina kun Pihka osuu vinkuun se alkaa itkemään vinkulle takaisin. ihan hupsu tyyppi. Oli siis vaihdettava perus varmaan leluun. Elda taas rakastui uuteen leluun oitis. En meinannut saada lelua siltä takaisin kun se niin kovasti koitti saada listittyä raatoa. Ja sekun jatkaa vaan vinkumista, vaikka kuinka ravistaa ja nylkee. :D Taisi tulla Eldan agilitylelu.
Aiheena oli paikallaolo ja luoksetulo ja kierreltiin toisia koiria seuraamisen tapaisella yrittämisellä. Pihka haki kyllä hyvin kontaktia minuun tai paremminkin siihen nakkiin. Paikallaolo sujui kohtuudella, mutta piti muuttaa palkkauskulmaa kun peppu meinas naminantohetkellä nousta. Sain myös ohjeita siihen kun Pihka tuppaa laittamaan sivulle tuloasennossa tassua mun jalanpäälle... Ensinnäkin namista luopumisharjoituksia ja naminluovutus sana mukaan, kun se on vähän turhankin kiinni kädessä.
Luoksetuloa otettiin pitkällä matkalla myös niin että ohjaaja piteli koiraa hihnassa ja minä kutsuin sitten sieltä toisesta päästä luokse. Muistan saman tapaisen treenin kun Eldan kanssa oltiin pentu tokossa. Siinä vaiheessa kun minä lähdin siirtymään toiseen päähän ottamaan sitä vastaan, se kiljui, huusi ja melkein kuristui kaulapantaansa. ei siis ollut epäilystäkään etteikö se olisi tullut mun luokse. No Pihkan kohdalla kerkesin jo pelätä että josko se ei tulekaan mun luokse, vaan lähtee kirmaamaan ties minne. Pihkalla ei ollut hätä päivää jäädä minusta erilleen, vaikka otin juoksuaskeliakin pois päin. Siellä se nuuskutteli keskittyneenä maata. Huusin sitten Pihka tule! Sieltä se kirmasi kuitenkin iloisena mun luokse, ja mun epäilyt ei osoittautuneet todeksi. Erilaisia ovat kyllä Eldan kanssa. :D
Vinkulelut eivät taida olla Pihkaa varten. Meillä on kotona sellainen "tiikerinraatolelu", mistä jo vingut ovat hajonneet ajat sitten. Molemmat koirat tykkäävät siitä kovasti. Ostin M&M:stä puoleen hintaan olevan vastaavan tyyppisen raatolelun jossa vingut myös. Ajattelin sitä Pihkalle aksa leluksi. No ei siitä leikistä oikein tule mitään. Aina kun Pihka osuu vinkuun se alkaa itkemään vinkulle takaisin. ihan hupsu tyyppi. Oli siis vaihdettava perus varmaan leluun. Elda taas rakastui uuteen leluun oitis. En meinannut saada lelua siltä takaisin kun se niin kovasti koitti saada listittyä raatoa. Ja sekun jatkaa vaan vinkumista, vaikka kuinka ravistaa ja nylkee. :D Taisi tulla Eldan agilitylelu.
Kommentit
Lähetä kommentti