Puuhailuja

Eilen päästiin Eldan kanssa taas treenailemaan. Hyvin sujui, vaikka itsellä alku meni ajatusten keräilyssä. Voi että se kestää sika hyvin mun keinu vedätyksiä, niin makeita ja täydellisiä keinu suorituksia. Voin luottaa siihen että se malttaa oottaa kunnes keinu on alhaalla ja se tulee kivasti päähän asti nyt. Ennen kesää Eldan keinu oli törkysen huono ja hidas. Kesällä hiottiin se omilla treeneillä kuntoon ja ai että nyt mä tykkään siitä todella. <3 Agility Eldan kanssa on vaan niin ihanaa. Ei sitä osaa selittää, mutta se kemia ja tunne mikä meillä siellä radalla on, niin saa meidät molemmat hymylemään. Ehkä me joskus Pihkankin kanssa koemme samanlaisia tunteita ja ilon purkauksia kuin Eldan kanssa. Sitä vaan nauttii kun taas ollaan päästy tekemisenmakuun agilityn parissa. :) <3

Pihkan kanssa käytiin ennen treenejä leikkimässä hallilla ekaa kertaa. Kisoissa nimittäin leikittiin ulkona, koska kisatkin oli siellä. Hyvin riiviö toimi leluinensa. :) Lämppälenkeillä pääsi kiusaamaan ja juoksentelemaan Eldan kanssa.

Yhden asian ainakin tiedän, milloin Pihkalla menee pupu pöksyyn ja se kipittää mamman jalkoihin oitis. No silloin kun Elda saa hepulointi juoksu kohtaukset. :D Minusta on ehkä ihan fiksuakin juosta mamman suojiin, koska silloin ei Elda paljon väistele, vaan Pihka jäisi ärisijäkiiturin jalkoihin ja pyörisi maassa mukkelismakkelis . :) Toinen asia milloin Pihka on hiukka hämillään on kun Eldalta lähtee äkänen vahtihaukku, siis kun se lähtee kunnolla. Eldan vahtihaukku kuulostaa vähän isomman karjun uhittelulta, kun mitä sitten lopulta sen takaa paljastuukaan. Pihka painelee siinä vaiheessa kauas pois mahtisonnin tieltä. ;)

 Hallilla Pihka näki taas  paljon erilaisia koiria ja joitakin pääsi vähän haistelemaan. Ihanaa kun se seurailee treenejä niin nätisti, ainakin vielä. Mä niin toivon, että sen kanssa kykenisi olemaan radan reunalla ihan iiseissä tunnelmissa, toisin kuin Eldan. Kovasti sitä kiinnostaa toisten treenailu ja seurailee silmä tarkkana muiden tekemistä ja karjumista. :)

Eilen Pihkaa kävi moikkaamassa myös kaverin vajaa vuotinen Westie. Aluksi Pihkaa hieman jänskätti, mutta Lopulta Pihka koitti kovasti saada toista leikkimään, mutta Westie ei ihan Pihkalle lämmennyt. Jollain tavalla siinä huomasi myös sen, että yksinkertasesti leikit ei ihan kohdanneet, koska molemmat yrittivät leikkiä eri tavalla, ovathan ne eri rotuisia.

Päivittäin ollaan Pihkan kanssa treenailtu temppuja ja tasapainoiltu tyynyllä. Tänään aloitettiin treenaamaan molemmille sivulle tuloa. Idean jo nappasi aika mukavasti. Niin ja nyt se osaa imuttaa naminperässä. Jee! Lisäksi ollaan tehty sylkkäreitä ja poispäin käännöksiä ilman mitään esteitä, vaan namin ja lelun kanssa imuttaen ja juosten. saalisleikkejä lelunvaihdon kera myös, mutta jotenkin en tykkää yhtään niistä. Joku asennevamma mulla on niitä kohtaan, veikken kiellä ettei ne lelunvaihto leikit oo hyviä ja hyödyllisiä. en tiiä vaan miks en tykkää niistä. Pihka toimii kuitenkin moitteettomasti. hän on niin ihana pikku monsteri. <3 Se kulkee nykyään pitkätkin lenkit mukana ja ilman mitään ongelmia, etteikö muka jaksaisi. Se on melkoinen duraselpupu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit