onnistumisia ja tyrimisiä
Viime viikon keskiviikkona käytiin treenailemassa kontakteja seuran epävirallisissa kisoissa. Menin radan kahteen kertaan. Meno tuntui tosi hyvältä. Ekalla radalla Elda teki kauniin kontaktin, vaikka irtosinkin sivusuunnassa. :) Sen jälkeisen esteen sitten ryssin ihan itse kun päätinkin kokeilla viimetingassa eri ohjausta mitä ensin olin ajatellut. Läskiksihän se meni ja rima siitä alas. No toisella radalla luukutettiin sitten täysillä ja vaihdoin ohjaus suunnitelmaa puomilla tehden puomin päässä valssin. Ohjaushan sujui hyvin, mutta oisin voinut jättää Eldan vähän pidemmäksikin aikaa sinne päähän nököttämään, kun kerta niitä kontaklteja tultiin treenaamaan. No mutta maksien voitto tuli kukka-amppelin kera. se harvakertakun ollaan Eldan kanssa palkinnoilla niin saadaan amppeleita tai jotain muumimueja. :/ Edellisen kukka-amppelin annoin äiskälle äitienpäivälahjaksi. Mitäkös tämän kanssa nyt sitten tekisi, kun ei tuohon pikkiriikkiselle parvekkeelle mahdu mitään. Muumimukin lähtee kiertoon, että varokaa vaan. ;D
Lauantaina käytiin kisaamassa Tuusulassa Jau:n kisoissa. Sieltä tuomisina hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Älyttömän hienoja onnistumisia, mutta myös niitä pirskuleen virheitä. Ensimmäisen radan tiedostin olevan vaikea Eldalle pahan keppien avokulman ja itselleni ärsyttävän loppusuorakoukeron vuoksi. Kaukaa lähetettävä kovalla vauhdilla oleva keppiavokulma on ehkä se ainoa keppikulma joka ei ole kunnossa. Alun puomiin itsenäiseen puomiin olin kerrassaan tyytyväinen, koska jouduin jättäytymään. Osasin kerrankin päästää koiran sopivasti edelle ja liikkua niin että etenen kokoajan, mutta sopivalla tahdilla kuitenkaan hidastelematta itse. Myöskin A:n ja putken erottelu, sekä kolme putkijarrua onnistuivat mallikkaasti. Siihen kepeillevientiin se sitten kusahti, eli tokasta välistä sisään. Mielestäni Eldan olisi pitänyt klaarata homma sillä sain jätettyä sen hyvin A:lle jolloin sain mukavasti etumatkaa pituudelle ja ei sen nyt niin kaukaa tarvinnut sitä itse hakea, ettenkö voisi vaatia sen tuota osaavan. Oltaisiin voitu periaatteessa klaarata tilanne niin että olisin tehnyt A:lle sokkarin jolloin olisin saanut vietyä Eldaoikeankäden puolella kepeille, mutta ajattelin testata nyt, että onko se itsenäinen avokulma hallussa. Siihen siis treeniä. Väliin mahtui sitten semmoinen lapsushuolimattomuus virhe mun piikkiin, kun ajatuksen olivat jo loppusuoralla. No siinä loppusuorallakin kämmättiin, kun meikäläinen ei osannut rytmittää tai viedä ohjausta loppuunasti.
Toinen rata oli se täydellinen rata aina siihen asti kunnes loppusuoralla Elda sanoi sopimuksemme irti vedättämisen kestämisestä ja teki pikkuloikan puomin alastulolla. Se rata tuntui vaan niin hyvältä. Elda teki täysillä, oli kuulolla ja luotti minuun, kunnes tekikin omat ratkaisut. Itsekkään en varmistellut tippaakaan, koska tiesin että nyt olis tulossa hyvä aika, mutta minun pikkuinen ruippanaiseni oli saanut tarpeekseen ainaisista vedättämisistä ja teki pikkuloikan kun maaliin olisi ollut matkaa enää yhden esteen verran. Periaatteessa se oli vain ajan kysymys milloin mennään Eldan sietokyvyn rajoilla, koska ei sen kontaktit vielä niin priimaa ole ja kun nuori neitikin vielä on. Olen viimeaikoina vedättänyt sitä kisoissa ihan liikaa ja pysäytyksiäkään en ole päässyt tekemään (paitsi epiksissä) koska virheet ovat tulleet kontaktien jälkeisestä "elämästä". Ajalla oltaisiin oltu neljänsiä ihan siinä Siistin ja Muotkan peesissä. Kärkeen hävittiin puolitoista sekunttia. Twixy ja Janne Toivola olivat muutaman kymmenyksen perässä voittajasta, joka nyt ei muistu mieleen. Jos aattelee että talvella jäätiin neljä sekunttia kärjelle yhtenään, niin ei musta turhaan tunnu siltä että Eldalla olisi vauhti kasvanut. Sillä ajalla oli monta kovaa bortsua seläntaka, mutta toki lisä aikaa olisi tullut ilman sitä loikkasua, mutta puolisekuntia lisää tuohon niin silti se aika oli kova ja sijoitus olisi pitänyt. Kaiken lisäksi olin ajatellut että olen tyytyväinen jos selvitään jo pelkästään radan alusta, niin ettei se kaahota ennen aikojaan putkee. Tehtiin myös kaksi niistoa, jotka Elda suoritti nyt tosi hyvin ja minä osasin kerrankin tsempata niissä sitä, että lähtee kiihdyttämään heti. :)
Viimeiseltä hyppäriradalta saatiin NOLLA. rata oli perus ok, mutttei lähellekkään sitä fiilistä mikä meillä oli edellisellä radalla. oltiin sillä kuudensia.
Sunnuntaina käytiin vielä kisaamassa Tampereella kahden startin verran. Alun alkaen mulla oli jo tosi jähmee fiilis. Lämmitellessä käytiin vetämässä muutamat spurtit, joissa repi hieman toista etureittä. Tein vedot ehkä turhan kylmiltään. Eihän tässä enää nuoria olla. :D Kisassa reisi ei enää häirinnyt. Ekalla radalla neljäs este alas, joten loppu tehtiinkin kontakti treeniä. Sain kuitenkin vedettyä radan kisan omaisesti ja kontaktit pysäyttäen. hyvin piti. Ainut ongelma on se että mun rytmi sekoaa täysin kun pysäytän kontaktit. Söhellystä sii.
Toiselta radalta tuli sitten ensimmäinen rima alas. Mä kun luultiin että oltais päästy jo siitä ensimmäisen riman kirouksesta, mutta ei olla nähtävästi. Muutoinkin pitkään aikaan ei Elda ole tiputellut rimoja kisoissa, mutta nyt tampereella tuli molemmilta radoilta yksi rima alas. Rata oli muutoinkin kovin huono. Olin ajotuksissa kokoajan edellä, eikä missään vaiheessa päästy rytmistä kiinni. Kai se eka rima painoi takaraivossa. Hylly siis sieltäkin.
Lauantaina käytiin kisaamassa Tuusulassa Jau:n kisoissa. Sieltä tuomisina hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Älyttömän hienoja onnistumisia, mutta myös niitä pirskuleen virheitä. Ensimmäisen radan tiedostin olevan vaikea Eldalle pahan keppien avokulman ja itselleni ärsyttävän loppusuorakoukeron vuoksi. Kaukaa lähetettävä kovalla vauhdilla oleva keppiavokulma on ehkä se ainoa keppikulma joka ei ole kunnossa. Alun puomiin itsenäiseen puomiin olin kerrassaan tyytyväinen, koska jouduin jättäytymään. Osasin kerrankin päästää koiran sopivasti edelle ja liikkua niin että etenen kokoajan, mutta sopivalla tahdilla kuitenkaan hidastelematta itse. Myöskin A:n ja putken erottelu, sekä kolme putkijarrua onnistuivat mallikkaasti. Siihen kepeillevientiin se sitten kusahti, eli tokasta välistä sisään. Mielestäni Eldan olisi pitänyt klaarata homma sillä sain jätettyä sen hyvin A:lle jolloin sain mukavasti etumatkaa pituudelle ja ei sen nyt niin kaukaa tarvinnut sitä itse hakea, ettenkö voisi vaatia sen tuota osaavan. Oltaisiin voitu periaatteessa klaarata tilanne niin että olisin tehnyt A:lle sokkarin jolloin olisin saanut vietyä Eldaoikeankäden puolella kepeille, mutta ajattelin testata nyt, että onko se itsenäinen avokulma hallussa. Siihen siis treeniä. Väliin mahtui sitten semmoinen lapsushuolimattomuus virhe mun piikkiin, kun ajatuksen olivat jo loppusuoralla. No siinä loppusuorallakin kämmättiin, kun meikäläinen ei osannut rytmittää tai viedä ohjausta loppuunasti.
Toinen rata oli se täydellinen rata aina siihen asti kunnes loppusuoralla Elda sanoi sopimuksemme irti vedättämisen kestämisestä ja teki pikkuloikan puomin alastulolla. Se rata tuntui vaan niin hyvältä. Elda teki täysillä, oli kuulolla ja luotti minuun, kunnes tekikin omat ratkaisut. Itsekkään en varmistellut tippaakaan, koska tiesin että nyt olis tulossa hyvä aika, mutta minun pikkuinen ruippanaiseni oli saanut tarpeekseen ainaisista vedättämisistä ja teki pikkuloikan kun maaliin olisi ollut matkaa enää yhden esteen verran. Periaatteessa se oli vain ajan kysymys milloin mennään Eldan sietokyvyn rajoilla, koska ei sen kontaktit vielä niin priimaa ole ja kun nuori neitikin vielä on. Olen viimeaikoina vedättänyt sitä kisoissa ihan liikaa ja pysäytyksiäkään en ole päässyt tekemään (paitsi epiksissä) koska virheet ovat tulleet kontaktien jälkeisestä "elämästä". Ajalla oltaisiin oltu neljänsiä ihan siinä Siistin ja Muotkan peesissä. Kärkeen hävittiin puolitoista sekunttia. Twixy ja Janne Toivola olivat muutaman kymmenyksen perässä voittajasta, joka nyt ei muistu mieleen. Jos aattelee että talvella jäätiin neljä sekunttia kärjelle yhtenään, niin ei musta turhaan tunnu siltä että Eldalla olisi vauhti kasvanut. Sillä ajalla oli monta kovaa bortsua seläntaka, mutta toki lisä aikaa olisi tullut ilman sitä loikkasua, mutta puolisekuntia lisää tuohon niin silti se aika oli kova ja sijoitus olisi pitänyt. Kaiken lisäksi olin ajatellut että olen tyytyväinen jos selvitään jo pelkästään radan alusta, niin ettei se kaahota ennen aikojaan putkee. Tehtiin myös kaksi niistoa, jotka Elda suoritti nyt tosi hyvin ja minä osasin kerrankin tsempata niissä sitä, että lähtee kiihdyttämään heti. :)
Viimeiseltä hyppäriradalta saatiin NOLLA. rata oli perus ok, mutttei lähellekkään sitä fiilistä mikä meillä oli edellisellä radalla. oltiin sillä kuudensia.
Sunnuntaina käytiin vielä kisaamassa Tampereella kahden startin verran. Alun alkaen mulla oli jo tosi jähmee fiilis. Lämmitellessä käytiin vetämässä muutamat spurtit, joissa repi hieman toista etureittä. Tein vedot ehkä turhan kylmiltään. Eihän tässä enää nuoria olla. :D Kisassa reisi ei enää häirinnyt. Ekalla radalla neljäs este alas, joten loppu tehtiinkin kontakti treeniä. Sain kuitenkin vedettyä radan kisan omaisesti ja kontaktit pysäyttäen. hyvin piti. Ainut ongelma on se että mun rytmi sekoaa täysin kun pysäytän kontaktit. Söhellystä sii.
Toiselta radalta tuli sitten ensimmäinen rima alas. Mä kun luultiin että oltais päästy jo siitä ensimmäisen riman kirouksesta, mutta ei olla nähtävästi. Muutoinkin pitkään aikaan ei Elda ole tiputellut rimoja kisoissa, mutta nyt tampereella tuli molemmilta radoilta yksi rima alas. Rata oli muutoinkin kovin huono. Olin ajotuksissa kokoajan edellä, eikä missään vaiheessa päästy rytmistä kiinni. Kai se eka rima painoi takaraivossa. Hylly siis sieltäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti