Milloin voi sanoa sen olevan aikuinen?
Elda täytti kaksi vuotta!
Onnea Elda! Pakko laittaa, kun kerta tämmöinenkin oli napattu. ;) Meille kuitenkin harvinaista herkkua. Voitettiin kakkosta yli sekuntti ja kolmosta jo sitten vähän enemmän...
Palataan nyt kuitenkin synttäreitä aikaisempaan aikaan.... Aloitan vaikka nyt siitä Curucurun varpaasta. Se siis on TERVE! Olin heittänyt jo haaveet agilityn treenaamisesta ja kisaamisesta kuukausiksi. Ei se tassua ontunut, mutta nuoli ja kovasti. Meistä varvas oli turvoksissa ja seurailimme asiaa moneen kertaan päivittäin. Uskoisin että sen satuttaminen oli käynyt treeneissä sen yhteydessä kun Elda hyppäsi suoraan okseria päin. Ei mitään ontumisia, mutta ihmettelin kun se meni lelun kanssa pusikkoon makaamaan aina tauon tullessa. Lelun kanssa makoilua agilitytreeneissä Curucuru ei todellakaan ole harrastanut. Ajattelin makailun menevän kuumuden piikkiin.
Kotona se sitten alkoi, siis nuoleminen. Nuoli tassua hullunlailla, antoi tutkia, mutta samalla yritti nuolla. Ajattelin laittaa muutamaksi päiväksi pakkolevolle. Iltaisin se sitä nuoleskeli ja näytti turvonneelta. Mietin pitkään lähdenkö kisaamaan lauantaina vai emme. Aamulla sitten tarkistin tassua ja vakutti ihan hyvältä. Kisoissakaan en huomannut mitään, mutta toisaalta tuskin Elda kovin välittäisi kivusta siinä tilassa, missä se kisaa. Taas illalla nuolemista samaisesta paikasta. Seurailin muutaman päivän ja nuoleminen vaan jatkuu. Päätin varata ajan lääkärille, jotta tietäisin kauan pitää olla rasittamatta kinttua ja onko varvas murtunut.
Muutaman päivän päästä lääkärissä.... lääkäri ei huomaa tunnusteltaessa mitään poikkeavaa. Curusta ei ota selvää sattuuko sitä, koska se reakoi jokaiseeen varpaaseen ja toiseen tassuunkin. Se ei ole siis innoissaan vieraan naikkosen kopeloinnista. Päätin kuitenkin että kuvataan varmuudeksi, jotta saan mielen rauhan asialle ja samalla saadaan kuvattua ne viralliset lonkka- ja kyynärkuvat.
Kuvissa ei näkynyt minkäänlaista turvotusta tai luiden murtumisia. Terve kinttu! Kummallisinta on myös se että Elda ei ole nuollut tassua lääkärikäynnin jälkeen kertaakaan. Outoa! Pikkasen kyllä hävetti, mutta mielummin kannan neuroottisen emännän viittaa kuin että Eldalla olisi ollut varvas murtunut. Parempi näin. sainpahan mielenrauhan asialle ja voidaan taas treenailla normaalisti. Se jäi mysteerivarpaaksi. ( Mysteerisiä asioita Curun osalta on jäänyt muitakin, kuten mysteeri makkara ja mysteeri ruoan katoaminen. Kulhot paikallaan pöydällä, mutta ruoat on tipotiesä...mmmm.)
Noista kilpailunumeroliiveistä tulee enemmän ja vähemmän mieleen hiihtokisat. Sitten kun mulla vielä tollaset hiihtarit sopivasti. ;)
Synttäreiden kunniaksi tehtiin Eldan kanssa nollarata, jolla irtosi meidän ensimmäinen voittomme. Rata ei mennyt kaikilta osin siten kun olin suunnitellut. Sylkkärin sijaan piti tehdä valssi, mutta eipä mulla ollut minkäänlaista mahdollisuutta ehtiä moiseen ja sitten taas keppien päässä ei pitänyt tehdä valssia. Tästä johtuen Curucuru kävi putken jälkeen melkein turvallaan ja seuraava rima oli tulla rymisten alas. Jotenkin ihmeen kaupalla se pysyi kuin pysyikin kannattimilla.
Muut radat olivat sitten hyllyjä. Yksi kosahti putkipuomi erotteluun, toinen mun tyhmään ohjausvalintaan ja kolmas Curun varastamiseen A.lta jolloin mun pasmat meni hieman sekaisin ja kepeille vienti herpaantui. Curu näykkäsi kädestä ja kävi tarjoilemassa vaihtoehdoksi putekensuuta ym. häslinkiä. Näytetään nyt sekin kammotus kun kerta se tuli kuvatuksi.
Palataan nyt kuitenkin synttäreitä aikaisempaan aikaan.... Aloitan vaikka nyt siitä Curucurun varpaasta. Se siis on TERVE! Olin heittänyt jo haaveet agilityn treenaamisesta ja kisaamisesta kuukausiksi. Ei se tassua ontunut, mutta nuoli ja kovasti. Meistä varvas oli turvoksissa ja seurailimme asiaa moneen kertaan päivittäin. Uskoisin että sen satuttaminen oli käynyt treeneissä sen yhteydessä kun Elda hyppäsi suoraan okseria päin. Ei mitään ontumisia, mutta ihmettelin kun se meni lelun kanssa pusikkoon makaamaan aina tauon tullessa. Lelun kanssa makoilua agilitytreeneissä Curucuru ei todellakaan ole harrastanut. Ajattelin makailun menevän kuumuden piikkiin.
Kotona se sitten alkoi, siis nuoleminen. Nuoli tassua hullunlailla, antoi tutkia, mutta samalla yritti nuolla. Ajattelin laittaa muutamaksi päiväksi pakkolevolle. Iltaisin se sitä nuoleskeli ja näytti turvonneelta. Mietin pitkään lähdenkö kisaamaan lauantaina vai emme. Aamulla sitten tarkistin tassua ja vakutti ihan hyvältä. Kisoissakaan en huomannut mitään, mutta toisaalta tuskin Elda kovin välittäisi kivusta siinä tilassa, missä se kisaa. Taas illalla nuolemista samaisesta paikasta. Seurailin muutaman päivän ja nuoleminen vaan jatkuu. Päätin varata ajan lääkärille, jotta tietäisin kauan pitää olla rasittamatta kinttua ja onko varvas murtunut.
Muutaman päivän päästä lääkärissä.... lääkäri ei huomaa tunnusteltaessa mitään poikkeavaa. Curusta ei ota selvää sattuuko sitä, koska se reakoi jokaiseeen varpaaseen ja toiseen tassuunkin. Se ei ole siis innoissaan vieraan naikkosen kopeloinnista. Päätin kuitenkin että kuvataan varmuudeksi, jotta saan mielen rauhan asialle ja samalla saadaan kuvattua ne viralliset lonkka- ja kyynärkuvat.
Kuvissa ei näkynyt minkäänlaista turvotusta tai luiden murtumisia. Terve kinttu! Kummallisinta on myös se että Elda ei ole nuollut tassua lääkärikäynnin jälkeen kertaakaan. Outoa! Pikkasen kyllä hävetti, mutta mielummin kannan neuroottisen emännän viittaa kuin että Eldalla olisi ollut varvas murtunut. Parempi näin. sainpahan mielenrauhan asialle ja voidaan taas treenailla normaalisti. Se jäi mysteerivarpaaksi. ( Mysteerisiä asioita Curun osalta on jäänyt muitakin, kuten mysteeri makkara ja mysteeri ruoan katoaminen. Kulhot paikallaan pöydällä, mutta ruoat on tipotiesä...mmmm.)
Synttäreiden kunniaksi tehtiin Eldan kanssa nollarata, jolla irtosi meidän ensimmäinen voittomme. Rata ei mennyt kaikilta osin siten kun olin suunnitellut. Sylkkärin sijaan piti tehdä valssi, mutta eipä mulla ollut minkäänlaista mahdollisuutta ehtiä moiseen ja sitten taas keppien päässä ei pitänyt tehdä valssia. Tästä johtuen Curucuru kävi putken jälkeen melkein turvallaan ja seuraava rima oli tulla rymisten alas. Jotenkin ihmeen kaupalla se pysyi kuin pysyikin kannattimilla.
Muut radat olivat sitten hyllyjä. Yksi kosahti putkipuomi erotteluun, toinen mun tyhmään ohjausvalintaan ja kolmas Curun varastamiseen A.lta jolloin mun pasmat meni hieman sekaisin ja kepeille vienti herpaantui. Curu näykkäsi kädestä ja kävi tarjoilemassa vaihtoehdoksi putekensuuta ym. häslinkiä. Näytetään nyt sekin kammotus kun kerta se tuli kuvatuksi.
Kommentit
Lähetä kommentti