Agilityn SM-kisat

Agilityn suomenmestaruuskilpailut on takana. Hieno tapahtuma ja upea tunnelma. Tunteita sai kokea taas laidasta laitaan; onnistumisia ja myös karvaita epäonnistumisia.



Oli huikeaa kun pääsin osallistumaan kilpailuihin kummankin koiran kanssa. Molempien kanssa oltiin yksilöissä ja Pihkan kanssa kisattiin myös lauantaina joukkueessa. Elda kanssa päätin ettemme joukkueeseen lähde, sillä joukkuekisat olivat vain kolmessa säkäluokassa ja kun Elda on mennyt koko kauden vain pikkumaksirimoilla, ei ollut kauhea into lähteä sinne 60 rimoille. Varsinkaan kun oman seuran joukkueeseen emme päässeet, sillä emme olleet keränneet normimakseista tietysti niitä rankingpisteitä kun tulokset olivat pikkumaksien puolella. Toivottavasti saataisiin ens vuonna myös joukkuekisa pikkumakseihin. Tarjolla olisi ollut muutamakin seura joilta uupui koirakkoja, mutta päätin että keskitytää Eldan kanssa yksilöihin, sillä ei olla muutenkaan vedetty tuplakisapäiviä pitkiin aikoihin.

Pihkan kanssa oltiin oman seuran ATT:n joukkueessa kakkos osuudella. Voi että jännitti, varsinkin kun aloittajat tekivät nollan. Mutta hei, mekin tehtiin nolla. Kuinka hienoa. Niin siisti fiilis oli kyllä onnistua. Kakkos koirakkojen jälkeen ATT oli kärjessä ja ankkuri osuudelle lähdettiin kolmansina. Loppusijoitusksissa jäätiin lopulta palkinnoilta ulos, mutta pienestä se taas oli kiinni niinkuin agilityssä aina. Hyvä fiilis jäi silti joukkuekisasta ja Pihka toimi hyvin isoissa kisoissa. Vähän jännitin että miten selvitään niissä karsinoissa odottelusta. No kyllähän se kuumeni, muttei paineistunut vaan palikat pysyi kasassa. Mitä nyt vähän varasti lähdössä. :D Alla Pihkan joukkuerata.

Sunnuntaina oli paljon rennompi fiilis itsellä. Ei jännittänyt läheskään yhtä paljon kuin joukkuekisa. Vaikka Pihkan kanssa hylly tulikin niin olen tyytyväinen meidän tekemiseen. Meno tuntui hyvältä ja se on tärkeintä. Ei ihan hirveen kauaa kun ei oltais millään tasolla selvitty karsintahyppäristä, sillä esteitä oli tyrkyllä ja lähekkäin joka paikassa. Hienosti Pihka seurasi ohjausta ja vauhtikin oli hyvä. Ihan himppasen tarkempi olisi pitänyt olla sokkarissa putken jälkeen. Vähän jäin telineisiin ja sokkari oli himpun myöhässä. Tuo kyseinen kohta oli useammalle nopealle koirakolle vaikea ja siitä tuli hyllyjä paljon. Loppuosassa en ihan pysynyt suunnitelmassa. Pihka tiputti yhden rimankin. Siis se rimantiputukset kisoissa mahtuu oikeastiu yhden käden sormiin, joten on todella harvinaista että se tiputtaisi rimoja. Katsoin toisen videon joka oli kuvattu toisesta suunnasta ja siinä näkyi että hyppyä ennen Pihka liukastui hieman toisella etujalalla eikä saanut kunnon ponnistusta siksi aikaiseksi. Ensin olin ajatellut että eikö se kestänyt mun voimakasta liikkeellelähtöä siinä tilanteessa, mutta jalka vain hieman lipesi ja siitä rima. Kepit piti suunnitellusti mennä toista puolta, mutta jäinkin toiselle puolelle. Kisatilanteessa en edes huomannut että hörppäsi kepeiltä liian aikaisin, mutta videolta näkee. Ehkä ihan niin röyhkeitä sokkareita Pihka ei vielä kestä niinkuin Elda.


Pihkan positiivisesta suorittamisesta sitten Eldan rataan. Harmittaa kyllä niin vietävästi. Pikkumaksien rata oli minusta helppo, eikä tarkoita että olisin asennoitunut väärin. Päinvastoin. Tiesin, että rata oli perustekemistämme. Keppikulma ei ollut Eldalle helppo, joten siinä minun piti ohjata röyhkeästi ja liikkua jotta ehdin varmistamaan kulman. Rata oli hyvä, siitä ei pääse mihinkään. Ajassa 13:sta nopein aika ja hyvistä asemista finaaliin, mutta... Paitsi että toisiksi viimeinen rima tippui. Miten voi käydä niin. :( Katselin eri videolta ja oma ohjaaminen oli sellaista että kyllä olisi pitänyt kestää. Takajalathan ne riman sitten tipautti. Elda vaan unohti nostaa takajalat ja jätti ne roikkumaan. Nopein vitonen ja kotiin katsomaan finaalia. Harmitti todella paljon. Eldan kanssa olisi ollut niin siistiä päästä toistamiseen finaaliin. Oltiin Eldan kanssa finaalissa meidän toisissa SM-kisoissa. Myönnettäköön että se finaali meni ohjaajalta jännityksen ja kokemattomuuden piikkiin. Nyt olisi ollut ihan eri tilanne lähteä finaaliin.


Jatkosta Eldan kanssa olen päättänyt niin, että kausi kerrallaan mietitään jatkoa. Eldalle tulee ikää elokuussa 8-vuotta. Se edelleen hyvässä kunnossa eikä vauhti ole tippunut yhtään. Päinvastoin varmuus on vaan kasvanut. Ensi kausi on tarkoitus jatkaa ainakin. Sitten mietitään taas jatkoa. Eldan kanssa tavoitteet halli SM-kisoissa ja kesän SM-kisoissa. Yritän panostaa Eldalla entisestään hyvän peruskunnon ylläpitämiseen. Treenimäärät pidetään kevyinä ja kisaillaan harvakseltaan. On se kyllä niin hienoa kun saadaan kisata pikkumaksiluokassa. Se on kyllä niin omiaan Eldalle.

Pihkan kanssa kuultiin että päästiinkin maajoukkuekarsintoihin. Joten ne on vielä edessä viikon päästä. Oli tavoitteena juuri että Pihkan kanssa päästäisiin sinne. Jossain vaiheessa tuntui mahdottomalta koko ajatus kun oltiin rankingissa ties missä, mutta tässä keväällä lähti sujumaan ja saatiin kisoja ja nollia alle. Noustiin sen verran että juuri ja juuri päästiin skapoihin. Huikea fiilis! Tavoite jo siis sinäänsä täyttynyt, joten karsinnoissa meille on vain voitettavaa. Lähdetään nauttimaan ja hakemaan lisää kokemusta isoista kisoista. Ei tullut minullekaan välivuotta maajoukkuekarsintoihin vaan meni juuri niin kuin olin suunnitellut.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit