Ylläksellä lomailua ja onnistumisia kisoissa

Ensinnäkin nyt päästiin taas vihdoin molempien kanssa kisaamaan. Jospa nyt lähtis taas kisakausi vihdoin käyntiin. Kaikenlaista harmillista ollut matkassa, joka sotkenut tätä alkuvuotta. Pihkalla oli selkeästi valeraskausoireita ja pidettiin sitten useamman viikon paussi kun treenamisesta ei oikein tullut mitään. Sillä ei ollut ajatukset täysillä mukana ja selkeästi varoi kylkiä yms. outoa käytöstä. Varsinaisesti mitää kovin voimakkaita oireita ei ollut muuta kuin nisät olivat turvonneet, ruokahalua oli mahdoton (ruoan varastelua), koira oli todella hellyyden kipeä ja minusta hieman turvonnut. Ajattelin että parempi pitää kunnon paussi kuin treenata koiraa jonka ajatuklset ovat jossain ihan muualla. Nyt kun mietin niin ko ennen pentuja on ollut vastaavanlaisia oireita ilmassa juuri juoksuista muutaman kuukauden jälkeen. En ihan silloin osannut niitä nähtävästi lukea, kun oireet ovat noin muuten minimaaliset, mutta nyt ymmärrän muutamia outoja juttuja näin jälkikäteen.

Sitten kun juuri taas palailtiin treenailemaan niin ylihysteerisenä omistajana luulin että sillä on joku vierasesine mahassa. Droppeja se sitten tietty sai. No seuraavana päivänä pullautti ulos vain jäätävän köntsän joka sisälsi osin jo sulaneita kepinpalasia. No onneksi näin eikä mitää oikeaa vierasesinettä. Enemmän Pihka on sellainen kanniskelija kuin popsija, mutta jos vahingossa olisi hotkaissutkin jotain. Sen verran oltiin sitten tämän johdosta doupattuja että halliSM-kisat  ym. jäivät väliin. Oikeastaan hirveää hinkua niihin ei olisi ollutkaan, mutta noin yleisesti pitäisi saada startteja, jotta niitä rankingpisteitäkin heruisi. Kovin on ollut rikkonainen kausi pentuineen kaikkineen, mutta silti tiedän että eteenpäinkin ollaan menty ja paljon. Luotto yhteiseen tekemiseen alkaa löytymään ja paljon ollaan opeteltu uusia asioita. Puomille on tullut mukaan loivien käännösten käskyt ja yleisesti että puomille lähelletuloläpykäsky yms.

Viime viikonloppuna lähdimme lomareissulle Yläkselle. Sain Kepon suostuteltua että menisimme matkalla kisaamaan Kainuuseen ja siten ei tarvitsisi taittaa matkaakaan yhdessä päivässä. Itselläni tietysti hinku kisaamaan kun taas vihdoin päästäisiin. Kilpailut pidettiin palloiluhallissa ja siellähän tilaa riitti. Puitteet olivat huikeat. Ainut että hallissa kaikui aika paljon, joten kävin tyttöjen kanssa vähän tutustumassa hallissa ensin. Pihkalla varsinkaan ei ole kauheasti kokemusta eri paikoista. Elda tietysti on kokeneempi. Ei ollut ongelmaa kummallakaan. Pihkalle tuloksena tuplanollavoitto ja Eldalle nollavoitto.

 Hirmu hyvät fiilikset jäi kyllä molempien kanssa. Eldan kanssa tosin jouduin toisella agiradalla ottamaan kontaktit uusiksi kun vähän rupes roiskimaan. Ensimmäinen agirata tuli molemmille videoille. Sitten kepo hyytyi ja lähti edeltä jo hotellille, joten harmittavasti se haastavampi Pihkan nollarata ei tullut videolle. Siihen olin vielä tyytyväisempi. Ensimmäisellä radalla Pihkaa hieman taisi alussa jännittää. Toisella oli jo rennompi ja meni kepitkin jo vauhdikkaammin. Hyppyrata oli viimeisenä ja medeillä ja makseilla pidettiin vikalla radalla yhteinen rataantutustuminen. Jotenkin itselle oli kovin vaikea suunnitella molempien ratoja samaan aikaan. Varsinkin kun juuri hyppyrata oli sellainen jossa  jouduin miettimään kuvioita vähän eritavalla. Kummallekin siltä hylly. Ehkä keskittyminenkin alkoi olemaan jo tipotiessä.


Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Yllästä. Meillä oli niin mukava reissu kertakaikkiaan. Ilmat suosivat meitä todella. Pihka oli aivan intopiukassa vetokoirana ja Eldakin intoutui jahtaamaan meitä. Toisena päivänä kun ajattelin että käyn Pihkan kanssa vain pienen lenkin niin kuulemma Elda oli mököttänyt mökillä kun olisi kuitenkin halunnut myös mukaan. :D Minä kun ajattelin että sille on liian rankkaa varsinkin kun joutui kuskaamaan Kristiania. Eldasta kun ei kärkikoiraksi ole, sillä se tarvitsee jotain mitä jahdata kun taas Pihka ottaa mielellään kärkipaikan ja vetää ihan vaan vetämisen innosta. Eldalla taitaa olla ennemminkin lauman kokoamisvietti päällä, mutta toimii sekin. Seuraavalla kerralla Elda halusi selkeästi näyttää että kyllä täällä vielä jaksetaan ja paineli hirveää kyytiä. Alla videota ja kuvaa Innokkaasta vetokoitrastamme Pihkasta. Onkohan siinä kuitenkin ripaus jotain seisojaa kun vetokoiran tehtävät onnistuu kuin myös riistaki löytyy ja helposti. :D




Se on jännä juttu miten vuoden tauon jälkeen Pihka muisti kun mentiin ladulle ja aloin laittamaan suksia jalkaan, niin se suorastaan huusi odottaessaan päästä ladulle. :D Se kävi muutenkin aika kuumana vetokoirantehtävissä. Päätinkin että käyn sen kanssa mielummin illasta hiihtämässä jolloin on rauhallisempaa, , sillä se tuppasi kiinnostumaan ohitettavien ja vastaantulevien heiluvista sauvoista. Luopui kyllä niistä hyvin eteen-käskyllä, mutta pieniä salakavalia sivuaskelia kävi sauvojen vieressä ottamassa. Lisäksi illalla koira ei joutunut niin koville kun ilma viileni, kun taas päivällä keskiväylä meinasi puuroutua. Koiraty kyllä viihtyivät Lapissa ja Elda ei olisi kotiin halunnut lähteäkkään. Niin kivaa oli kun sai kerrankin nukkua parvella kokolauma yhdessä läjässä sängyssä.

 Kyllä oli kotiinkin mukava palata. Eldakin niin onnellisena mussutti omassa pihassa luutansa. Itseäni huvitti kuinka Pihkan pitää mennä syömään luutansa niin liki Eldaa kun tilaa olisi vaikka kuinka. Mikähän juttu tuokin on.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit