Paluu arkeen

Pihkan kanssa ollaan palailtu agilityn pariin. Se on kyllä aivan intopiukassa ollut treeneissä, Projektina olisi hioa keinua paremmaksi, vahvistaa eri esteiden käskyjä, lähelletulokäskyä. Vielä kun itse pysyisin käskyineni radalla mukana. :D Lisäksi ostin  namimaatin käännösten treenaamiseen. Jyrkät käännökset alkaa toimimaan kivasti, mutta loivat käännökset onkin seuraavana projektina. Päädyin kuitenkin ottamaan niillekin oman käskyn jonka istuttaminen alkaa seuraavaksi.

Pennut ovat lähteneet kukin omiin koteihinsa. Kiva kuulla kuulumisia, kuka mitäkin on puuhaillut. Osa aloittanut jo pentukoulun ja ensi viikolla menevät ensimmäisille rokotuksille. Miisaa ja Tulppaa jotka jäivät tänne lähiseudulle olen tavannut. Se tunne kun pentu tulee katsomaan ja kun haistavat tutun kasviksen tuoksun menevät aivan pähkinöiksi. Hännät vispasivat niin kovasti eivätkä olisi nahoissaan pysyneet. Pihka tapasi myös Miisaa jonka kanssa oli heti leikit pystyssä. Pihka että tytär olivat molemmat intopiukassa jälleennäkemisestä ja suloista kiehnäämistä oli ihana seurata.


Dali oli tutustunut veneilyyn. Veri vetää vesille vesikoiranpoikasta <3

Kuulemani mukaan pentuset ovat äitinsä tapaan melkoisia oppijanörttejä. Hauska nähdä kun niillä on niin samoja ilmeitä ja eleitä kuin Pihkalla kun se pohtii ja tarjoaa. :D

Kotona meillä Eldalla ja Pihkalla on leikit entisellään. Elda taisi vähän kaipallakin leikkikaveria mammapuuhista takaisin. Taisi olla Keisarinnalle helpotus kun kaikki pennut lähti maailmalle, vaikka lopussa jo viimeisille vähän lämpenikin. Pihka on ollut oma pirullinen itsensä. Edelleen pentumaiset kolttoset mielessä ja niin lapsellisen kova innostumaan asioista jopa  niistä yksinkertaisistakin. Ihanaa ettei hän aikuistunut vaan on edelleen oma pentumainen ilopillerimme. Pihka vaan on persoona joka on onnellinen niin pienistä asioista kun lankakerällä leikkimisestä ja sillä sotkemisesta :D Pentuja se ei enää ikävöi vaikka aina on nuuhkinut minut tarkasti läpikotaisin kun olen ollut jotain pentusista katsomassa. Jos meille vielä pentuja tulee niin pakko kai se on sitten jättää yksi kotiinkin. Kyllä niihin vaan kovasti kiintyy ja ikävä on. Nyt vaan ei tähän saumaan ollut meillä vielä pennun paikka auki. Vasta sitten kun harrastukoiran paikka avautuu eli Elda siirtyy eläkepäiviä viettämään. Toivottavasti sillä olisi vielä muutama hyvä vuosi pikkumakseissa edessä. <3 Hyvässä tikissä se on, vaikka tosin laihdutuskuurilla. Se otti vähän ylimääräistä painoa kesän aikana.

Kaikki pennut ovat kuuleman mukaan kovin ahneita porsaita mikä on hyvä asia. Päätin että teen oman osani  kasvattajana ettei nirsoja pentuja meiltä kyllä lähde maailmalle ja kilpailutin ruoan kanssa niitä oikeastaan loppuun asti. Kyllä siinä jokainen pentu hoksasi että jollei nappulaa pistetä kitusiin jää kohta ilman. Ruoka ei näillä kyllä paljon kipossa viipynyt ja jouduin vahtaamaan kovasti ettei Pihka mene pöllimään pentujen sapuskoja. Tosin kävi pari röyhkeää pentustakin epähuomiossani Pihkan kupilla ja Eldankin yrittivät. Siinä kohtaa meikäläinen nappasi pennun jo nopeasti kainaloon, sillä Keisariina ei ymmärrä moista siivellä oloa. Onneksi Elda on niin  ahne ettei ehdi syödessään muuta kuin pöristä. Kyllä nuo niin vikkeliä olivat loppuajasta että välillä oli mahdoton pysyä niiden perässä.



Pennut ovat perineet selkeästi Pihkan tavan nukkua, kölliä ja leikkiä katollaan. Kuulemma nukkuvat myös isukin tapaan mahallaan ketarat ojossa. :D Tässä Miisan tyylinäyte selällään köllimisestä. <3


Tulppa taas päässyt naksuttelun maailmaan. Innokas  ja taitava pieni oppilas! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit