OMA KUPLA

Palaan hetkeksi mielessäni viime lauantaiseen Vappu Alatalon mentaaliluentoon. ATT sponsoroi tämän kaikille joilla sm-nollat olivat kasassa, joten ajattelinhyödyntää edun. Välttämättä en kokenut olevani huono mielenhallinnassa kisatilanteissa, ja vaikka kovasti jännitänkin aikaisemman kilpaurheilutaustani johdosta olen oppinut sitä sietämään ja toisaalta myös kaipaan sitä. Jos minua ei kisatilanteissa yhtään jännittäisi ei minua välttämättä kiinnostaisi kilpailla.

Vaikka olin hyvin epäileväinen luennon tarpellisuudesta minulle huomasin saavani luennosta todella paljon. Monia asioita olen tehnyt ehkä tiedostamattani, mutta nyt sain niille vahvistusta olevani oikeilla raiteilla. 

Hyvää muistutusta siitä omasta kuplasta. Kilpailupaikoilla saatan toisinaan olla hyvin epäsosiaalinen ja toisinaan taas sosiaalinen. Asiaa mietittyäni totesin, että ajaudun tietyn tyyppisten ihmisten seuraan kisoissa ja taas toisaalta osaa ihmisistä kartan. Tarkkaan en osaa sopivaa seuraa analysoida, mutta joitain ajatuksia heräsi. Joskus olen kokenut jopa harmitusta siitä, että vaikka muuten voisinkin seurustella ihmisten kanssa muualla ja olen mielestäni noin arjessa melko sosiaalinen, mutta kilpailutilanteessa kaiken tyyppiset ihmiset eivät toimikkaan kisaseurana. Heidän seurassaan on vaikea keskittyä, pysyä rentona, nauttia tai yksin kertaiosesti fiilis on väärä. Luennolla oli kiva kulla vahvistus siitä, että on tärkeää tehdä juuri niin kuin itsestään tuntuu ja mikä siivittää parhaaseen vireeseen ja tulokseen.

Myönnän itse olevani kovin kilpailuhenkinen persoona. Huomaan kuitenkin, että kilpailupaikalla viihdyn mielummin ihmisten kanssa joilla kilpailuvietti ei ole niin kova tai he eivät ainakaan näytä sitä kovin voimakkaasti. Onko niin, että tällainen seura saa minutkin olemaan rennnomipi. Toisaalta viihdyn oikein hyvin kisapaikalla myös itsekseni, ehkä erityisesti korostuu vielä isommissa kisoissa. Varmasti pohjautuu jollain tavalla keskittymiseen. Osaltaan sosiaalisuus vie hyvässä ajatuksia muualle, mutta voi myös häiritä ja viedä energiaa. Isommissa kisoissa tarvitsen selkeämmin vielä oman rauhan. Kisojen jälkeen tykkään sosialisoida, analysoida ja käydä ratoja läpi. Kunhan kukaan ei tule saman  tien startin jälkeen hihkasemaan jotain typerää. Silloin haluan keskittyä minuun, koiraani ja palkkaamiseen.

Ajatuksia itselleni:

Voin olla rauhassa omassa kuplassani ja oikeasti keskittyä siihen. Mietin vain meitä ja meidän tekemistä. Turha miettiä millaisia onnistumisia ja epäonnistumisia muut tekevät. keskityn vain minuun ja Eldaan tai minuun ja Pihkaan. Turha miettiä aikaa, sijoitusta ym. Tavoitellaan yhdessä tekemistä, suorittaa rata parhaalla mahdollisella tavalla niin kuin olen suunnitellut. Tottakai yritetään tehdä niin hyvä ja nopea rata kuin pystytään. Tarkeää on nauttia onnistumisista. Onnistuminen on minulle sitä kun vain me olemme radalla, pysymme suunnitelmassa ja teemme yhdessä parhaamme. Loppupelissä siinä vaiheessa kun itsestä tuntuu radan jälkeen, että ollaan onnistuttu, ei sijoituksella ole väliä. Sijoitukset jaetaan vasta kilpailun loputtua ja siinä vaiheessa vasta ratkeaa mihin meidän rahkeet riittävät. Se ei kuitenkaan saa viedä sitä fiilistä pois jota me ollaan saavutettu.

Meille annettiin luennolla tehtäväksi kirjoittaa tsemppiteksti meille ennen starttiin lähtöä. Itseasiassa voin myöntää, että olen viime aikoina kuiskannut Eldan korvaan ennen starttiin astelua ”Me osataan”.
 Alla tsemppitykset molemmille koirakoille:

Elda ja Tyyni
Me osataanja pystytään tekemään mitä halutaan. Käytetään meidän vahvuuksia, tehdään yhdessä ja nautitaan. Tämä on meidän rata.

Pihka ja Tyyni
Nautitaan tekemisestä ja vauhdinhurmasta. Tuli mitä tuli, loppuun asti, vain minä ja sinä yhdessä.

 Ja jottei liian vakavaksi mene, niin loppukevennys ;)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pihka on astutettu!

Puolivuotistreffit koirakylpylässä

Agilityn SM-kisat