Oivalluksia

Keskiviikkona oltiin Janitan opeissa kelpokoiralla. Ostin irtokerran kilpailevien ryhmästä ja vielä samalle päivälle sain toisellekin koiralle ostettua kerrAn samaan ryhmään vähän edullisemmin. Muutama juttu jäi mieleen. Saksalaisissa olen pitänyt kontaktin rimalla koirassa enkä katsetta alastulopaikassa.  Tämä olikin hyvä MUISTUTUS. Eldalla nyt on niin hyvät saksalaiset, että antaa jo vähän anteeksi harhailevia katseita, mutta Pihkan kanssa on tärkeää, että se katse pysyy siellä alastulopaikalla. Lisäksi takaakierroissa ei tulisi tuijottaa niitä esteitä tai siivekkeitä vaan katsoa koiraa, että tietäää sen lukinneen esteen. Pihka muuten teki todella hienoja saksalaisia. Epävarmuus niiden osaamisesta on tainnun olla  ennemminkin oman pääni sisällä.

Eilen päästiin pitkästä aikaa viikkotreeneisihin Jampan oppeihin. Ja oli taas niin huipputreenit. Sen treenissä ei ole kertaa, ettei jotain opittaisi. On niin siistiä kun se tuntee mun koirat ja niiden käyttäytyimisen siellä radalla. Tässä huomaa sen eron kun käy yksittäisissä koulutuksissa vierailla kouluttajilla tai kun sama tyyppi valmentaa. Tottakai se oppii tuntemaan meidät ihan eritavalla. Tietää mikä toimii ja mikä ei. Tuli taas hyviä ahaaelämyksiä koirien ohjauseroista. Kovin kääntyvissä kohdissa Pihkalla ei toimi sokkari, vaan se vetää ne kohdat pitkiksi. Sille selän näyttö on merkki kaasun painamisesta. Vauhdikkaissa kohdissa sokkarit toimii, mutta kokoavissa kohdissa valssi. Eldan kanssa taas kyseisessä kohdassa toimi sokkari vallan mainiosti. Pihkan kanssa kun muistaa vaan, että ne valssin pitää lähteä aikaisemmin kuin Eldan kanssa. Sekös tuntuikin vaikealta kun Eldan kanssa valsseja on joutunut venyttämään, ettei se tule välistä, mutta Pihkalla taas valssi pitää olla selkeästi aikaisemmin kuin Eldalla. Itsestä tuntui, että teen sen ihan liian ajoissa, mutta Pihkapa tuli todella nätisti ja tiukasti oikeat esteet. Tämän ajotushomman vaan kun saisi iskostettua päähän ja osaisi vaihtaa vielä sitä lennosta. Ongelmahan on ollut Pihkan kanssa hieman se, että ohjeet tulee sille liian myöhässä ja se on posottanut jo sillä välin seuraaville esteille tai vetää liinat kiinni ja jää ihmettelemään hetkeksi mitä siltä haluttiin. Molempien kanssa pitää muistaa se, etten peitä siivekkeitä, muuten ne pongaa hämyputket  varmasti.  Eldaa ohjaan esteillä todella läheltä, mutta Pihkalle taas pitäisi antaa tilaa tehdä hommat siellä esteillä. En saisi hönkiä liikaa sinne esteille, sillä muuten tieto esteestä tulee liian myöhään, eikä se lukitse estettä vaan jatkaa matkaa suoraan. Vielä kun vaan oppisin ohjaamaan sitä kauempaa. Erityisesti olen todennut, ettei esim. niisto toimi jos tullaan kovissa vauhdeissa esteelle, vaan pitäisi olla menemättä kiinni sinne esteelle, mutta kun esteiden tykö tuleminen tulee niin luonnostaan  minulta ja on opittua Eldan kanssa. Puhuimmekin, että haastettahan tässä tekee se, että ohjaan kumpaakin koiraa saman aikaisesti, jolloin joudun myös palaamaan sinne takaraivosta tulevaan ohjaustyyliin Eldan kanssa kun senkin kanssa kisaamme ja harrastamme. Tavallaan on vaikea päästä molempien kanssa rytmityksissä ja muissa halutulle tasolle. Täytyy myöntää, etten ajatellut, että olisi niin haastavaa ohjastaa kahta eri koiraa. Tosin osa eroavaisuuksista johtuu ihan estekorkeudesta ja sen tuomista rytmityseroista. Kyllähän Pihkankin ohjaus muuttuisi jos se hyppisi maksi esteitä, mutta Eldan ei kyllä niinkään vaikka se menisi mediesteitä. Edelleen sen kanssa pitäisi juosta aikatavalla. Niin ja kyllähän Pihkankin kanssa joutuu juoksemaan, mutta haaste onkin vaihtaa vauhdista hitaampiin kohtiin ja olla menemättä liian lähelle niitä esteitä. ÄLÄ MENE KIINNI NIIHIN ESTEISIIN!!!!

Tarkoitus olisi nyt pitää Eldalla normaaliin tapaan vielä tammikuu kisapreikkiä. Voisin sitten keskittyä kunnolla noihin Pihkan rytmitysjuttuihin kun ei kokoajan tarvitse vaihtaa eri koiraan ja sekottaa pakkaa. Sitä paitsi Eldan kanssa pitäisi päästä epiksiin tekemään puomin palautuksia. Treeneissä teki taas oikein hienoja puomeja, mutta kisoissa SE oli ihan sika. Meni vähän fiilikset. Huvittavintahan tässä on se, että mun juoksupuomilaisella on varmemmat kontaktit kuin pysäytyskontaktilaisella. Pihkalla ei ole kuin yksi  kontaktivirhe puomilla  ja yksi A-virhe plakkarissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit