Nadadorpäivillä

 
Mentiin lauantaina Turenkiin viettämään Nadador päiviä. Oli kivaa nähdä paljon Vesikoiria ja heidän omistajiaan. Näki vanhoja tuttuja ja saatiin myös uusia tuttavuuksia niin koirien kuin omistajienkin osalta. Eldan sisaruksista paikalla olivat velikullat Oiva ja Retu, jotka ovat Eldan rinnalla melkoisia köriläitä ja Elda näytti kerrankin pieneltä, tosin siro se nyt on aina ollutkin. Paikalla oli myös Pihkan veli Messi. Heillä sujui leikit aika kivasti keskenään. Messi oli aika korkea, pitkäjalkainen  ja aika kevyt runkoinen urosi. Vaikutti ehkä enemmän Pihkan sisarukselta kuin siskokset, kun oli vähän samanlainen honkkeli. :D Pihkan äiti Vendakin oli paikalla ja saatiin yhteiskuva äidistä ja tyttärestä. Jospa joskus saan sen käsiini. Näin myös ensimmäistä kertaa Pihkan enomies Bunon, joka oli mahtava herrasmies. Kyllä tuo Pihka vielä medilöinen on. Äitiään oli vielä reippahasti matalampi ja himpun muitakin medirajalaisia, mutta paljoa ei saisi enää korkeutta tulla. Saa siis jännittää varmaan loppuun asti. Toivottavasti iän tuoma massa ei toisi ainakaan korkeutta lisää. Pihka olisi nyt aika kivoissa mitoissa korkeuden suhteen ja toivottavasti pysyykin. Jännää silti.

 Pihka oli hyvää pataa Camillan kanssa Nadadorpäivillä. Camilla olisi tahtonut viedä Pihkan kotiinsa Messin kaveriksi. ;) En ihan raaskintu luopua omastani vaikka suloisia olivatkin yhdessä. Isompien lapsien kanssa Pihka on ihan kivasti, mutta niitä ihan pieniä se pitää epäilyttävinä. Ehkäpä kun ikää tulee niin nekin möröt häviävät.

 Osallistuin molempien koirien kanssa Niina-Liina Linnan agilitykoulutukseen ja Pihkan kanssa vielä Moonan temppukouluun, josta sain kivasti vinkkejä taas uuden tempun opetteluun. Niinun rata oli todella haastava, varsinkin alku. Kepeille vienti oli myös vaikea koska vieressä törötti sopivasti hämyputki. Eldan kanssa sain hyviä ohjeita rytmitykseen, että tekisin selkeämmin kiihdytyksen ja vauhdin muutoksen, kun nyt meinaan painattaa tasaisesti. Sitä vähän treenailtiinkin ja tuntui että jotain loksahti. Onhan tuosta muutkin sanoneet, mutta Niinu osasi selittää asian ymmärrettävästi, niin että mä vasta oikeesti tajusin mitä sillä rytmityksessä tehdään. :D Elda kun ei kauheasti anna anteeksi jos rytmittäminen ontuu, kun se lukee mun liikettä niin paljon. Välillä vaan en osaa hahmottaa sitä kuinka paljon otan etumatkaa ym.

Tykkäsin kovasti Niinun tyylistä ohjata pentuja. Treenattiin toisen pennun Maddyn kanssa vuorotellen kahdessaerässä, niin pennut jaksoivat tosi kivasti. Ei ruvettu vännän väkisin vääntämään alkurataa, kun siinä oli päällejuoksua ja saksalaista, vaan otettiin ihan omia juttuja pentujen kanssa. Treenattiin kääntyvää takaaleikkausta, jota ei olla tehty. ollaan tehty vaan eteenpäin jatkuvana. No aluksiha se Pihka jatkoikin vaan matkaa eteenpäin aluksi, mutta hoksasi muutaman palkkauksen jälkeen idean. Niinu antoi ohjeeksi että sitä voitaisiin treenata, koska eteenpäin eteneminen tuskin tuottaa ongelmia Pihkan kanssa. Sitten tehtiin muutamia kohtia radasta. Puolivalssia jouduttiin ottamaan muutamaan kertaan, kun pihka nappasi jo sitten seuraavan esteen siitä vierestä, kun pidin valssia päällä vähän turhankin pitkään. On se Pihka ihana! <3 Niin ja olen huippu tyytyväinen siihen että vaikka kentän reunalla oli porukkaa ja koiria, niin Pihka keskittyi tekemiseen eikä  ottanut häiriötä. Huomaa selkeesti että nyt rupee kestämään häiriötä ja keskittyminen pysyy silti.

Eilen oltiin Akatemialla Juhan opeissa. Meitä ennen oli Alen Marekovicin koulutus ja me teimme samaa rataa. Tosin meidän ei tarvinnut käyttää sen outoja ohjaus metodeja. oli jossain ihan järkeäkin, mitä seurailin Tehtiin sitä rataa esteelle 28 asti. Aika venkuraista, mutta vetästiin Eldan kanssa lopuksi nollana ja Juha tokaisi että tehän menitte paremmin kuin noin itse Alenin koulutuksessa olleet. Ja sielä siis oli oikeesti aika kovia nimiä. :) Ja kun Juha ei turhista kehu, niin voin itsekkin olla ihan tyytyväinen menoomme. Vaikka en ensimmäisellä kerralla löytänytkään kaikkiin kohtiin itse parasta ohjausta.

Pihkan kanssa me huristeltiin myös aika paljon. Mentiin jo aika pitkä pätkäkin. Ei olla koskaan menty edes kymmentä estettä kerralla, mutta nyt mentiin viisitoista. Huh! Persjättöönkin tuli tosi kivasti, eikä tarvinut mitenkään varmistella, vaan pysty luottamaan että koira lukee. Tosin ei mulla ollu paljon aikaakaan jäädä varmistelemaan, koska Pihka

tuli niin kovaa noilla matalilla rimoilla, että sai todella tehdä töitä että ehdin siihen. Juha kehui Pihkaa hyvin irtoavaksi ja sitä että se on nyt jo tosi estehakuinen, vaikka rimat on matalalla. Estehakuisuus koska paranee entisestään kun rimat nousee. Pitää siis noita haltuunottojakin ottaa enemmän, koska, muuten käy niin että siitä ei näy kuin perävalot.

Kyllä sopu sijaa antaa. ;) Koko lössi väsyneenä samassa nojatuolissa.