Nakunakkelit
Maanantaina saatiin Juhan treeneissä ihan huippu onnistumisia molempien koiruuksien kanssa. Eldan kanssa vähän taas tahkottiin liikkeestä haltuunottoa, mutta jee se onnistui!! Ja huisin hyvä nollakin tehtiin lopuksi. Rytmitykset oli kerrankin aika kohdillaan. <3 <3 Niin ja sain itsestäni karjuttua sitä ääntäkin. NYT TÄHÄN TÄHÄN! Rupeshan se Eldakin kuuntelemaan, eikä pinkonu sinne putkeen, yläkropan vänkyrälle kääntämistä unohtamatta.
Pihkan kanssa meni huisin kivasti. Se meni muuten ensimmäistä kertaa pussia. Sari tosin avusti pitämällä pussinsuuta auki, mutta ei minkäänlaista epäröintiä. Ensin muutaman kerran pelkkää pussia ja sitten jo rataan yhdistettynä. Luulenpa että matolla juoksulla on vaikutusta siihen miten hyvin se meni, koska huusin vain eteen ja Pihka ampas samanlaisella innolla pussiin ku matollekkin. Ja sitten rallatteli pallo suussa pussista sisään ja pussista ulos, väärinpäin ja oikein päin. :D Tehtiin myös ensimmäistä kertaa rengasta. Muutama kerta pelkällä renkaalla ja sinne se jo lähettyi helposti. Juha ei meinannut uskoa ettei muka olla kertaakaan tehty sitä aikaisemmin. Mäkin kyllä ihmettelin, vaikka olihan siinä sivuilla siivekkeet, mutta Pihkalle oli heti selvää, että mitä tässä pitää tehdä. Ihmettelen vaan tuota luikeroa. Muurikin mentiin ekaa kertaa ja siinä oli pelkät palikat, mutta irtosi aika kiitettävästi muurin takaakiertoon. :) Putkijarruakin tuli tehtyä. Pihkalle piti tehdä jarru voimakkaammin kuin Eldalle. Voi tosin johtua siitäkin, etten kauheesti oo panostanu vielä mihinkään jarrutteluihin. Loppusuoralla tehtiin Pihkan kanssa vielä hieno takaaleikkaus, josta saatiin kehuja Juhalta. No sitä me ollaan vähän treenattu. Pihkan kanssa tehtiin radasta kolme erilaista pätkää.
Tiistaina päätin viimein ajaa turrikkaturkit pois molemmilta. Elda oli niin helppo ajaa, eikä kauan siinä nokka tuhissut. Nuorempi olikin sitten vähän haastavampi tapaus. Tassut ja pää oli semmosii mihin ei muka saanu koskea. Pihkasta tuli vähän uusia puolia esiin. Ei se ihan mikään lässykkä ollu. Kone sai hammasta ja äristiin sille oikein urakalla. Oli oikeesti aika hurja tapaus, mut minuu ei missää vaiheessa purru, vaikka välillä luulin jo itsekkin joutuvani syödyksi. Oli semmonen väsytysten taistelu, ja tiesin et nyt en voi periks antaa. Tiesin että sitkee tapaus se on, mutta että noinkin sitkee. :O Mun reidet on ihan raavittuina ja mustelmilla rimpuilijan käsittelystä. Seuraavalla kerralla tarvin kyllä muutaman käsiparin avuksi ton tehtävän suorittamiseen. Kyllä Eldakin pentuna antoi hiukka hammasta koneelle, mutta on se ollu niin helppo trimmiasiakas tohon Pikku-Ymmiin verrattuna.
Voi hyvää päivää se on ruipelo. Naama ei ole kaunistunut viimekertaisesta pentutrimmistä. Pää on kapea suikelo, korvat höröttelee, silmissä adh-katse ja kuono on järjettömän pitkä. :D No se kauneushan oli se viimeiseksi tärkein. ;) Ainakin se saa mut hymuilemään, aina kun katson sitä. Vaikka se onkin siro kuin mikäkin silakka, niin ai että se on ihana nakuna. Haluaa kokoajan tulla syliin ja se on niin lutusen tuntuinen nahkile. Illalla mentiin tokoilemaan. Ei sitä kyllä saman rotuiseksi tunnistanut muiden vesikoirapentujen kanssa. Rotta mikä rotta. Lähempänä vinttikoiraa ku vesikoiraa. ;D Tokoilujen jälkeen pääsi leikkimään yhden vesiäisen pennun kanssa ja siihen niitä katselemaan tuli musta Nöffi, jolle Pihka viimeksi pöhisi ja köhisi. . Ehkä tilanne ei ollut niin paha kun oltiin hallissa, eikä ulkona pimeässä.Nyt Pihka meni nuuhkuttelemaan. Tai siellä se sen edessä ryömi ja kiehnäsi alistuneena. Oli koira mikä hyvänsä niin siellä se aina lattioita luuttua ja kiemurtelee sydämiin. tää ei ainakaan oo mikään dominoija, mutta sählääjä sitäkin enemmän.
Eldalle jätin vähän spanielkorvaa. Kyllä tää taitaa joku Whipukan sukulainen olla, kun häntäkin koipien välissä. :D
Eldalla juoksut ohi! Se Pääsi tänään mukaan myös juoksemaan mattoa. Molemmat painelivat aika hyvän näköisesti. Ja nyt olin hyvissä asemissa, että pääsin kattomaan hyvin niitä "osumia" Elda kun on tommoi pallohullu, niin ei ollut ongelmaa tajuta ideaa. :)
Ihana aurinkoinen päivä tänään ja koirat juoksivat aivan villiintyneinä ympäriinsä toisia jahdaten.
P.s Kyl toi varmaan joku 42 jo on. Apua!
Kikkura Ymmi ja Ymmin taideteos
Pihkan kanssa meni huisin kivasti. Se meni muuten ensimmäistä kertaa pussia. Sari tosin avusti pitämällä pussinsuuta auki, mutta ei minkäänlaista epäröintiä. Ensin muutaman kerran pelkkää pussia ja sitten jo rataan yhdistettynä. Luulenpa että matolla juoksulla on vaikutusta siihen miten hyvin se meni, koska huusin vain eteen ja Pihka ampas samanlaisella innolla pussiin ku matollekkin. Ja sitten rallatteli pallo suussa pussista sisään ja pussista ulos, väärinpäin ja oikein päin. :D Tehtiin myös ensimmäistä kertaa rengasta. Muutama kerta pelkällä renkaalla ja sinne se jo lähettyi helposti. Juha ei meinannut uskoa ettei muka olla kertaakaan tehty sitä aikaisemmin. Mäkin kyllä ihmettelin, vaikka olihan siinä sivuilla siivekkeet, mutta Pihkalle oli heti selvää, että mitä tässä pitää tehdä. Ihmettelen vaan tuota luikeroa. Muurikin mentiin ekaa kertaa ja siinä oli pelkät palikat, mutta irtosi aika kiitettävästi muurin takaakiertoon. :) Putkijarruakin tuli tehtyä. Pihkalle piti tehdä jarru voimakkaammin kuin Eldalle. Voi tosin johtua siitäkin, etten kauheesti oo panostanu vielä mihinkään jarrutteluihin. Loppusuoralla tehtiin Pihkan kanssa vielä hieno takaaleikkaus, josta saatiin kehuja Juhalta. No sitä me ollaan vähän treenattu. Pihkan kanssa tehtiin radasta kolme erilaista pätkää.
Hönö ja Jörö pestyinä
Tiistaina päätin viimein ajaa turrikkaturkit pois molemmilta. Elda oli niin helppo ajaa, eikä kauan siinä nokka tuhissut. Nuorempi olikin sitten vähän haastavampi tapaus. Tassut ja pää oli semmosii mihin ei muka saanu koskea. Pihkasta tuli vähän uusia puolia esiin. Ei se ihan mikään lässykkä ollu. Kone sai hammasta ja äristiin sille oikein urakalla. Oli oikeesti aika hurja tapaus, mut minuu ei missää vaiheessa purru, vaikka välillä luulin jo itsekkin joutuvani syödyksi. Oli semmonen väsytysten taistelu, ja tiesin et nyt en voi periks antaa. Tiesin että sitkee tapaus se on, mutta että noinkin sitkee. :O Mun reidet on ihan raavittuina ja mustelmilla rimpuilijan käsittelystä. Seuraavalla kerralla tarvin kyllä muutaman käsiparin avuksi ton tehtävän suorittamiseen. Kyllä Eldakin pentuna antoi hiukka hammasta koneelle, mutta on se ollu niin helppo trimmiasiakas tohon Pikku-Ymmiin verrattuna.
Trimmauksen vaiheita
Voi hyvää päivää se on ruipelo. Naama ei ole kaunistunut viimekertaisesta pentutrimmistä. Pää on kapea suikelo, korvat höröttelee, silmissä adh-katse ja kuono on järjettömän pitkä. :D No se kauneushan oli se viimeiseksi tärkein. ;) Ainakin se saa mut hymuilemään, aina kun katson sitä. Vaikka se onkin siro kuin mikäkin silakka, niin ai että se on ihana nakuna. Haluaa kokoajan tulla syliin ja se on niin lutusen tuntuinen nahkile. Illalla mentiin tokoilemaan. Ei sitä kyllä saman rotuiseksi tunnistanut muiden vesikoirapentujen kanssa. Rotta mikä rotta. Lähempänä vinttikoiraa ku vesikoiraa. ;D Tokoilujen jälkeen pääsi leikkimään yhden vesiäisen pennun kanssa ja siihen niitä katselemaan tuli musta Nöffi, jolle Pihka viimeksi pöhisi ja köhisi. . Ehkä tilanne ei ollut niin paha kun oltiin hallissa, eikä ulkona pimeässä.Nyt Pihka meni nuuhkuttelemaan. Tai siellä se sen edessä ryömi ja kiehnäsi alistuneena. Oli koira mikä hyvänsä niin siellä se aina lattioita luuttua ja kiemurtelee sydämiin. tää ei ainakaan oo mikään dominoija, mutta sählääjä sitäkin enemmän.
Eldalle jätin vähän spanielkorvaa. Kyllä tää taitaa joku Whipukan sukulainen olla, kun häntäkin koipien välissä. :D
Eldalla juoksut ohi! Se Pääsi tänään mukaan myös juoksemaan mattoa. Molemmat painelivat aika hyvän näköisesti. Ja nyt olin hyvissä asemissa, että pääsin kattomaan hyvin niitä "osumia" Elda kun on tommoi pallohullu, niin ei ollut ongelmaa tajuta ideaa. :)
P.s Kyl toi varmaan joku 42 jo on. Apua!
Kommentit
Lähetä kommentti