Reilu kuukaus aikaa viimeistelyyn
Viitisen viikkoa suomenmestaruuskisoihin ja silleen. Nyt pitäisi tehdä sitten viimehetken treenisuunnitelmat, että miten myö ollaan kunnossa sitten tuolloin.
Näin unta että Elda varasti SM kisoissa. Kai muo vähän noi ensimmäiset arvokisat sit kuiteski jännittää, vaikka oonkin tolkuttanut itselleni ihan muuta. Elda ei siis tosiaan oo kertaakaan varastanut kisoissa ja hyvin harvoin treeneissäkään, että tuo nyt ei pitäisi olla se todennäköisin virhe. :D Kun nyt vaan molemmat pysyttäis terveinä ja valmistautuminen menee hyvin. Olen herännyt tähän valmistauttumiseen vasta nyt vast ikään. Että mitäs kaikkee tässä pitäisikään keretä treenaamaan. Toisaalta, eipä myö kovin aikaisin tota paikkaammekaan niihin kisoihin ansaittu. ;D
Elda on ainakin piristynyt ihan selkeästi. Liekö syyksi antiobiootit, kesä vai se että itsekkin olen puolet pirteämpi. Ollaan käyty nyt kahtakin pidempää lenkkiä päivässä. Juoksu lenkki tai agitreenit+ hölläilylenkki. Koira on pirteä kuin peipponen verrattuna talveen. Olinkin jo huolissani, että enkö saanutkaan energistä koiraa. Aattelin apaattisuuden johtuneen aikuistumisesta, ettäj siksi ylimääräinen söhellys olisi jäänyt. Elda oli mielestäni kuitenkin agilityä treenannut täydellä innolla ja jaksanutkin ihan normaalisti. Nyt kuitenkin oon taas havainnut sen rasittava piippaamis tavan. Piippausta tulee kun lähdetään lenkille, tullaan lenkiltä kotia, minä tulen töistä kotia, on ruoka-aika se haluaa syliin, paijausta, tai muuten vaan sillä on tylsää ja pitää piipata. Kerkesin jo tottua sen "hiljaiseloon". Pää asia että koira on taas kunnossa. :) (Pissatuloksista kuulen maanataina.)
Tän reilu kuukauden olen päättänyt käyttää lähinnä yksittäisten esteiden treenamiiseen ja hiomiseen. Hirveästi mitään uusia juttuja ei lähdetä treenailemaan enää, vaan keskitytään opitun kertaamiseen. Puomin ylösmenon treenaamista on tarkoitus jauhaa mahdollisimman paljon, mutta kunhan nyt saisin sen puomin ensin tonne ulkokentälle. On se niin luksusta asua kilometrinpäässä agilitykentästä. Maksan nyt kuukausihinnan pelkästään ulkokentällä treenaamisesta, niin voidaan käydä, vaikka lenkin yhteydessä ottamassa pientä treeniä. Talvella ei tuullut kovinkaan paljoa käytyä itsekseen treenamassa, kun en raaskinut. Enemmän onkin tullut tehtyä vaan ratatreeniä ja itsekseen asioiden hiominen on jäänyt kokonaan. Toisaalta ratatreenillekkin oli tilausta ja sen aika oli varmasti hyvä talvella.
Suunnitelmissa olisi muutamat kisat ennen niitä meidän "pääkisoja", jotta saadaan vielä varmuutta ja tuntumaa. Lisäksi olis vielä Oreniuksen koulutus, josta voisin saada vinkkejä lähinnää omaan tekemiseeni.
Torstaina käytiin Eldan kanssa treenailemassa itsenäisiä kontakteja A:lla ja keinulla. Otin sekä valmiilla palkalla, että takaa lentävällä palkalla. Itse jättäydyin tyystin ja lähetin Eldan ainoastaan. Oli muuten törkeen hienoja kontakteja. Täysiä loppuun asti, kuitenkan varastamatta, katse edessä. Tykkäsin kovasti. Otettiin muutama törkeä vedätys kepeillä ja hyvin tuo piski ne kesti. Sitten vielä pituuden treenausta ensin suorana lähetystä ja sitten valssia. Siihen nyt en ihan vieläkään ole tyytyväinen. Mun valssi pyörii jotenkin tosi pienessä tilassa, jolloin Eldakin meinaa kääntyä liian aikaisin. En vaan saa millään siitä sellaista sulaavaa ja lipuvaa. :D Sen ainakin hoksasin kuinka suuri merkitys pituuden merkkauspaikalla on. Olen yrittänyt takoa kallooni sitä että merkkaisin sen hypyn ponnistuspaikkaa kohti enkä estettä. Muutama oikein merkattu ja valssattu, niin kyllähan ne hienoja oli. Jos merkkaukseni tuli estettä kohti, myös Eldan hyppy oli järkyttävä sontaa.
Tänään käytiin myös omatoimitreeniä. Aiheena oli rimat 65 ja 65okseri. Aluksi otin ihan kahden esteen takaa lähetystä valmiille palkalle. Toisena esteenä oli okseri. Hirveetä räiskimistä. Ei mitään ideaa edes hyppäämisestä. Eldalla kiilui silmissään vain palkkapallo. Ärähdin sille moisesta räiskinnästä. Sitten helpotin heti. Jätin koiran lähtöön, menin itse pallon kanssa toiseen päähän ja pidin palloa kädessä ja palkitsisin vasta jos rimat pysyy ylhäällä. Kaunis suoritus, palkkaus ja vuolaasti kehuja. Kokeilin sitten samaa mitä alussa. valmis palkka siis odottamaan. Ja sama juttu, hirveetä räiskimistä ja rimat lenteli. Sitten huomautin jo vähän voimakkaammin. Taas helpotin ja menin palkkaamaan toiseen päähän. taas upeat hypyt ja hurjat kehumiset tietenkin päälle. tämän jälkeen kokeilin taas valmiilla palkalla. No sieltähän tuli keskittyneet ja upeat loikat. Sitten otettiin lisää häiriötekijöitä. Minä kiritin vieressä ym. Ei tippunu rimat sen jälkeen. Oon vaan tän todennu ennenkin, että pieni "huomauttaminen" saa ton koiran miettimään, ei se tyhmä ole. Onneksi toisaalta se kestää komentamista, eikä siitä tule toimintakyvytöntä, niinkuin monista vesikoirista jotka ovat liika pehmeitä. Toisaalta taas jos se olisi super kuuliainen ei tommosta sikailua harrastaisi. ;)
Oon ruvennut viimeaikoina huomauttelemaan jos se rupee kovasti räiskimään treeneissä. Sitä on viimeaikoina vähän ollut havaittavissa. Onneksi kisoissa on ollut toisinpäin. Enää ei vaan auta pelkästään se että lopettaa ohjaamisen siihen paikkaan, eikä palkkaa ja ottaa alusta. Tämä johtaa siihen että Elda kiihtyy vain entisestään ja koittaa komentaa niin hurjasti. Nyt kun minä komensinkin, niin siinä on turha enää aukoa päätään mulle. En tietenkään komenna joka ikisen riman tippuessa, vaan silloin kun nään että se ei keskity ja se osaa asian varmasti. kontakteilla vältän ärinöitäni, koska siinä se tietää tasan tarkkaan jos se teki viheen. Ei tarvitse kuin ottaa uudestaan niin se kyllä korjaa sen. Joskus tosin olen pientä muistutustakin kontakteista antanut jos se meinaa reikäpäänä painella useampaan otteeseen, mutta eipä yleensä ole syytä.
Moni on niin montaa mieltä tosta komentamisesta jos koira tekee virheen, mutta mun mielestä se on niin tilanne kohtainen ja toki koirakohtainenkin. Ei kaikki kestä, mutta on myös niitä joille pienet vihjaukset ei mene jakeluun.
Treenattiin myös jaakotusta ja valssia okserilla. Olipahan kauniita sanoisin. Lisäksi otin vielä renkaalle sokkaria, mikä toimi myös tosi kivasti. Lopuksi otin ehkä kymmenen esteen radanpätkää, missä tuli edellä mainittuja elementtejä ja rimat oli 65. Meno tuntui tosi hyvältä, koira kuunteli, teki täysiä ja sen meno näytti suorastaan kauniilta. Rimoja ei lennellyt. Alku treenien opetus oli mennyt kaaliin. Sitten Elda pääsi ojaan kahlaamaan. Hyvät treenit. :)
Näin unta että Elda varasti SM kisoissa. Kai muo vähän noi ensimmäiset arvokisat sit kuiteski jännittää, vaikka oonkin tolkuttanut itselleni ihan muuta. Elda ei siis tosiaan oo kertaakaan varastanut kisoissa ja hyvin harvoin treeneissäkään, että tuo nyt ei pitäisi olla se todennäköisin virhe. :D Kun nyt vaan molemmat pysyttäis terveinä ja valmistautuminen menee hyvin. Olen herännyt tähän valmistauttumiseen vasta nyt vast ikään. Että mitäs kaikkee tässä pitäisikään keretä treenaamaan. Toisaalta, eipä myö kovin aikaisin tota paikkaammekaan niihin kisoihin ansaittu. ;D
Elda on ainakin piristynyt ihan selkeästi. Liekö syyksi antiobiootit, kesä vai se että itsekkin olen puolet pirteämpi. Ollaan käyty nyt kahtakin pidempää lenkkiä päivässä. Juoksu lenkki tai agitreenit+ hölläilylenkki. Koira on pirteä kuin peipponen verrattuna talveen. Olinkin jo huolissani, että enkö saanutkaan energistä koiraa. Aattelin apaattisuuden johtuneen aikuistumisesta, ettäj siksi ylimääräinen söhellys olisi jäänyt. Elda oli mielestäni kuitenkin agilityä treenannut täydellä innolla ja jaksanutkin ihan normaalisti. Nyt kuitenkin oon taas havainnut sen rasittava piippaamis tavan. Piippausta tulee kun lähdetään lenkille, tullaan lenkiltä kotia, minä tulen töistä kotia, on ruoka-aika se haluaa syliin, paijausta, tai muuten vaan sillä on tylsää ja pitää piipata. Kerkesin jo tottua sen "hiljaiseloon". Pää asia että koira on taas kunnossa. :) (Pissatuloksista kuulen maanataina.)
Tän reilu kuukauden olen päättänyt käyttää lähinnä yksittäisten esteiden treenamiiseen ja hiomiseen. Hirveästi mitään uusia juttuja ei lähdetä treenailemaan enää, vaan keskitytään opitun kertaamiseen. Puomin ylösmenon treenaamista on tarkoitus jauhaa mahdollisimman paljon, mutta kunhan nyt saisin sen puomin ensin tonne ulkokentälle. On se niin luksusta asua kilometrinpäässä agilitykentästä. Maksan nyt kuukausihinnan pelkästään ulkokentällä treenaamisesta, niin voidaan käydä, vaikka lenkin yhteydessä ottamassa pientä treeniä. Talvella ei tuullut kovinkaan paljoa käytyä itsekseen treenamassa, kun en raaskinut. Enemmän onkin tullut tehtyä vaan ratatreeniä ja itsekseen asioiden hiominen on jäänyt kokonaan. Toisaalta ratatreenillekkin oli tilausta ja sen aika oli varmasti hyvä talvella.
Suunnitelmissa olisi muutamat kisat ennen niitä meidän "pääkisoja", jotta saadaan vielä varmuutta ja tuntumaa. Lisäksi olis vielä Oreniuksen koulutus, josta voisin saada vinkkejä lähinnää omaan tekemiseeni.
Torstaina käytiin Eldan kanssa treenailemassa itsenäisiä kontakteja A:lla ja keinulla. Otin sekä valmiilla palkalla, että takaa lentävällä palkalla. Itse jättäydyin tyystin ja lähetin Eldan ainoastaan. Oli muuten törkeen hienoja kontakteja. Täysiä loppuun asti, kuitenkan varastamatta, katse edessä. Tykkäsin kovasti. Otettiin muutama törkeä vedätys kepeillä ja hyvin tuo piski ne kesti. Sitten vielä pituuden treenausta ensin suorana lähetystä ja sitten valssia. Siihen nyt en ihan vieläkään ole tyytyväinen. Mun valssi pyörii jotenkin tosi pienessä tilassa, jolloin Eldakin meinaa kääntyä liian aikaisin. En vaan saa millään siitä sellaista sulaavaa ja lipuvaa. :D Sen ainakin hoksasin kuinka suuri merkitys pituuden merkkauspaikalla on. Olen yrittänyt takoa kallooni sitä että merkkaisin sen hypyn ponnistuspaikkaa kohti enkä estettä. Muutama oikein merkattu ja valssattu, niin kyllähan ne hienoja oli. Jos merkkaukseni tuli estettä kohti, myös Eldan hyppy oli järkyttävä sontaa.
Tänään käytiin myös omatoimitreeniä. Aiheena oli rimat 65 ja 65okseri. Aluksi otin ihan kahden esteen takaa lähetystä valmiille palkalle. Toisena esteenä oli okseri. Hirveetä räiskimistä. Ei mitään ideaa edes hyppäämisestä. Eldalla kiilui silmissään vain palkkapallo. Ärähdin sille moisesta räiskinnästä. Sitten helpotin heti. Jätin koiran lähtöön, menin itse pallon kanssa toiseen päähän ja pidin palloa kädessä ja palkitsisin vasta jos rimat pysyy ylhäällä. Kaunis suoritus, palkkaus ja vuolaasti kehuja. Kokeilin sitten samaa mitä alussa. valmis palkka siis odottamaan. Ja sama juttu, hirveetä räiskimistä ja rimat lenteli. Sitten huomautin jo vähän voimakkaammin. Taas helpotin ja menin palkkaamaan toiseen päähän. taas upeat hypyt ja hurjat kehumiset tietenkin päälle. tämän jälkeen kokeilin taas valmiilla palkalla. No sieltähän tuli keskittyneet ja upeat loikat. Sitten otettiin lisää häiriötekijöitä. Minä kiritin vieressä ym. Ei tippunu rimat sen jälkeen. Oon vaan tän todennu ennenkin, että pieni "huomauttaminen" saa ton koiran miettimään, ei se tyhmä ole. Onneksi toisaalta se kestää komentamista, eikä siitä tule toimintakyvytöntä, niinkuin monista vesikoirista jotka ovat liika pehmeitä. Toisaalta taas jos se olisi super kuuliainen ei tommosta sikailua harrastaisi. ;)
Oon ruvennut viimeaikoina huomauttelemaan jos se rupee kovasti räiskimään treeneissä. Sitä on viimeaikoina vähän ollut havaittavissa. Onneksi kisoissa on ollut toisinpäin. Enää ei vaan auta pelkästään se että lopettaa ohjaamisen siihen paikkaan, eikä palkkaa ja ottaa alusta. Tämä johtaa siihen että Elda kiihtyy vain entisestään ja koittaa komentaa niin hurjasti. Nyt kun minä komensinkin, niin siinä on turha enää aukoa päätään mulle. En tietenkään komenna joka ikisen riman tippuessa, vaan silloin kun nään että se ei keskity ja se osaa asian varmasti. kontakteilla vältän ärinöitäni, koska siinä se tietää tasan tarkkaan jos se teki viheen. Ei tarvitse kuin ottaa uudestaan niin se kyllä korjaa sen. Joskus tosin olen pientä muistutustakin kontakteista antanut jos se meinaa reikäpäänä painella useampaan otteeseen, mutta eipä yleensä ole syytä.
Moni on niin montaa mieltä tosta komentamisesta jos koira tekee virheen, mutta mun mielestä se on niin tilanne kohtainen ja toki koirakohtainenkin. Ei kaikki kestä, mutta on myös niitä joille pienet vihjaukset ei mene jakeluun.
Treenattiin myös jaakotusta ja valssia okserilla. Olipahan kauniita sanoisin. Lisäksi otin vielä renkaalle sokkaria, mikä toimi myös tosi kivasti. Lopuksi otin ehkä kymmenen esteen radanpätkää, missä tuli edellä mainittuja elementtejä ja rimat oli 65. Meno tuntui tosi hyvältä, koira kuunteli, teki täysiä ja sen meno näytti suorastaan kauniilta. Rimoja ei lennellyt. Alku treenien opetus oli mennyt kaaliin. Sitten Elda pääsi ojaan kahlaamaan. Hyvät treenit. :)
Kommentit
Lähetä kommentti