Töpöttelemässä
Oltiin viikolla Jyväskylässä mökkeilemässä kaverini mökillä. Koirat nautti todella paljon kun saivat olla melkein kokoajan ulkona, juosta vapaana, leikkiä ja uida himona. Ne on kyllä mahottomia leikkimään keskenään, niin hupsu pari. Aivan ihana tää Suomen kesä ja järvimaisemat. Pihka on kyllä hupsu tapaus ton uimisn suhteen. Se ui oikeesti minuuttien lenkkejä keskellä järveä edestakas ilman mitään määränpäätä. Sitä joutui jo houkuttelemaan takas, ettei ihan väsyksiin ui. Elda kun taas ui vaan noutotehtävissä, koska sille se on se juttu. Sattaa sekin lähteä itse etsimään vedestä jotain noudettavaa, jos kukaan ei heitä sille.
Tänään menin Pihkan kanssa mätsäreihin vähän kattomaan, että minkälaista meidän kehässä meno on, ja että muistanko yhtään miten siellä liikuttiin. Muuta treeniä ei oikeastaan ollut aikaisemmin, kuin hieman muutamana päivä harjoiteltiin pönötystä ja jalkojen asetteluun totuttelua.
Yllätyin todella positiivisesti pienestä perrostani. Ensimmäiseksi saatiin vastaan Irlanninsusikoira, joka siis nuorten isojen koirien isoin ja Pihka oli kaikkein pienin. Hupsu parivaljakko jolkkotteli siellä peräkanaa. Hampaiden kattominen vähän mietitytti minua, koska ei sen hampaita paljon vieraat ole katsonut ja ajattelin ettei se malta pysyä paikallaan. No mutta hyvinhän se sujui. Pihka sai punaisen, joten päästiin punaisten kehään lopuksi. Siellä myö hölkyteltiin ja pönötettiin vuoronperää ja ympätiltä tippui porukkaa. Sitten meitä olikin enää kaksi. No viimeisellä kierroksella sitten Irlanninsetteri veti kaunihinn askelin voittoon meistä töpöttelijöistä, mutta hirmu ylpeä olin Silakastani. Se malttoi seistä hyvin,ei ottanut häiriötä muista koirista, antoi nätisti tuomarin tutkia, ehkä vähän sai hillitä sen intoa, mutta tuomari taisi vain lämmetä Pikkelssin söpöstely yrityksille. Viimeisellä kierroksella askel ei enää ollut ihan niin lennokas, taisi helle jo uuvuttaa turrikkaa, tai sitten sen setterin menon vieressä vaan näytettiin töpöttelijöiltä. Hyvää treeniä saatiin ja ei varmaan hirveästi keskitytä noihin näyttelyjuttuihin, kun kerta niin hyvin toimi. Katotaan sitten lähempänä niitä virallisia näyttelyitä jos sitten vielä jossain mätsäreissä pyörähtäisi. Trimmeri nyt vaan pitää piilottaa, että maltan kasvatella tota turkkia. ;D
Tänään menin Pihkan kanssa mätsäreihin vähän kattomaan, että minkälaista meidän kehässä meno on, ja että muistanko yhtään miten siellä liikuttiin. Muuta treeniä ei oikeastaan ollut aikaisemmin, kuin hieman muutamana päivä harjoiteltiin pönötystä ja jalkojen asetteluun totuttelua.
Yllätyin todella positiivisesti pienestä perrostani. Ensimmäiseksi saatiin vastaan Irlanninsusikoira, joka siis nuorten isojen koirien isoin ja Pihka oli kaikkein pienin. Hupsu parivaljakko jolkkotteli siellä peräkanaa. Hampaiden kattominen vähän mietitytti minua, koska ei sen hampaita paljon vieraat ole katsonut ja ajattelin ettei se malta pysyä paikallaan. No mutta hyvinhän se sujui. Pihka sai punaisen, joten päästiin punaisten kehään lopuksi. Siellä myö hölkyteltiin ja pönötettiin vuoronperää ja ympätiltä tippui porukkaa. Sitten meitä olikin enää kaksi. No viimeisellä kierroksella sitten Irlanninsetteri veti kaunihinn askelin voittoon meistä töpöttelijöistä, mutta hirmu ylpeä olin Silakastani. Se malttoi seistä hyvin,ei ottanut häiriötä muista koirista, antoi nätisti tuomarin tutkia, ehkä vähän sai hillitä sen intoa, mutta tuomari taisi vain lämmetä Pikkelssin söpöstely yrityksille. Viimeisellä kierroksella askel ei enää ollut ihan niin lennokas, taisi helle jo uuvuttaa turrikkaa, tai sitten sen setterin menon vieressä vaan näytettiin töpöttelijöiltä. Hyvää treeniä saatiin ja ei varmaan hirveästi keskitytä noihin näyttelyjuttuihin, kun kerta niin hyvin toimi. Katotaan sitten lähempänä niitä virallisia näyttelyitä jos sitten vielä jossain mätsäreissä pyörähtäisi. Trimmeri nyt vaan pitää piilottaa, että maltan kasvatella tota turkkia. ;D
Kommentit
Lähetä kommentti