Joukkueradalta kieltovitonen. Todella ärsyttävä virhe, mutta toisaalta joukkuueemme kannalta ei merkittävä. Meno tuntui virhettä lukuunottamatta hyvältä, koira ja emäntä nautti. Mulle jäi niin hyvä mieli siinä mielessä lauantain kisoista, että Elda kulki hyvin se ei jännittänyt vaikka mä olin ihan paniikissa. Ei olla kuitenkaan koskaan kumpikaan oltu noin isoissa agilitymittelöissä.
Ihmeisiin ei sitten pystytty, joten toinen kierros jäi haaveeksi. Pienestä tämä laji vaan on kiinni. Jälkikäteen olen miettinyt ohjausvalintaanikin moneen kertaa, mutta minkäs teet putkeen se meni ennen aikojaan. Valitsin nimenomaan sentakia ton pakkovalssin, koska takaakierrosta epäilin Eldan lähtevän just sinne putkee. Olisin tietty voinut tehdä vaikka pakkovalssi jaakotuksen tai takaakierrosta valssin, mutta jotenkin epäilytti molemmat ja päädyin sitten tuohon ratkaisuun. Tyytyväinen olen siihen että 65 rimat pysyi ylhäällä. :) Hassua on että meidän molemmat virheet kävi putkilla, vaikkakin virheet olivat kovin erilaiset.
Oli meillä Eldan kanssa niin kivaa. Vaikka olin jännityksestä soikeena niin sitten vähän ennen kisatilannetta ei keskittyminen meni jännityksen edelle. Sen verta jäi kuitenkin hampaan koloon että ensi vuonna uutta matoa koukkuun. tosin oisin luullute että muo olisi harmittanut paljon enemmän, mutta toisaalta ei ihan kauheasti ollut käsitystä edes siitä mikä meidän taso voisi olla. :D
Minusta pitäisi, mutta näimpä ei meillä. Koko eilisen illan kisojen jälkeen voittaja sankarini oli hirmu energistä veikkosta. Se änkes väkisin syliin, toi leluja, pakotti, raapi, puri, örisi, kitisi, pomppi päin, tuli antamaan väkisin pusuja ja väliin vähän hammastakin, varasti mun paikanki kun huomasi tilaisuutensa siihen tulleen. Krimmu vois tulla äkkii tänne, ni Elda vois kiusata sitä mielummin tai mä voin ainakin usuttaa sen Krimmun kimppuun mun sijasta. Miten voi olla noin energinen tapaus?. Mä olin ainakin ihan kuitti kaiken ajamisen, lenkittämisen, leikittämisen, jännittämisen, latautumisen ja kisaamisen jälkeen, että aivoissa ei paljoa raksuttanut. Niin ja kroppaakin jomotti, torstainen kahvakuula treeni. ( siis ensimmäinen sitten yli kahteen vuoteen) Ei siinä kisatessa tuntenut sitä kipua, mutta kotiin päästyä ratin takana istumisen jälkeen kroppa taas jymähti ja jysähti.. Sen verta päässä vielä raksutti että piti käydä hakemassa siwasta pussi kark...
Kommentit
Lähetä kommentti