Espanjanvesikoiran hankinta



Minulta kysyttiin vinkkejä siitä mitä minä kiinnitäisin huomiota Espanjanvesikoiran hankkimisessa. Päätin nyt koota ajatuksiani ihan tänne blogiin nähtäville.


Luonne:
Kiinnittäisin vesikoirissa erityistä huomiota luonteissa sosiaalisuuteen. Vaikka pidänkin koirissa tietynlaisesta välinpitämättömyydestä ottaisin pennun mielummin yltiösosiaalisista vanhemmista, kuin ihmisiä välttelevistä. Tuntuu, että silti monilla vesikoirilla puskee jostain sieltä takaa geeneistä helposti varautuneissuutta ym. ei haluttuja ominaisuuksia sosiaalisuuteen viitaten. Myös sosiaalisuus muita koiria kohtaan on toivottua, sillä se helpottaa arkea ja harrastamista paljon. 

Kun menet katsomaan esimerkiksi tulevaa emäkoiraa kiinnittäisin huomiota siihen,  miten koira ottaa sinut vastaan. On hyvä, että se tulee iloisena sinua tervehtimään, mutta kun olet asettunut aloillesi seuraa meneekö kauan siihen kunnes koira pystyy jo ottamaan rennosti ja olemaan ns. normaali, vai jatkaako se kierroksilla pitkään, kuinka pitkään. Kontaktinotto sinuun on hyvä asia, mutta onko koira kauan kiihtyneessätilassa. Myös pentuja on hyvä tarkkailla itse ja kysellä kasvattajan havaintoja pennuista millaisilta mikäkin pentu vaikuttavat. Espanjanvesikoirissa tuntuu olevan paljon sitä, että koiran saa kyllä helposti kiihdytettyä ja nostettua virettä, mutta rauhoittuminen onkin sitten vaikeampaa. Tiettyä sähäkkyyttähän ja nopeita liikkeitä tietysti halutaan agilityyn, muttei sitä että koiralla vetää kuppi nurin en ainakaan itse halua. Vesikoiria löytyy myös melkoisia lahnoja ja veteliä haluttomia tekijöitä, joten täpäkkyys on hyvästä. On tärkeää että koira kestää myös arjessa niitä yksittäisiä tylsiä ja toimettomia päiviä ja taas kun mennään tekemään hommia löytyy traivi päälle.

Pentujen kontaktinottoa sinuun on hyvä tarkkailla ja jos mahdollista nähdä pentuja yksitellen, jolloin pentu joutuu kohtaamaan vieraan ihmisen ilman lauman tukea. Uteliaat ja rohkeat pennut jotka tutustuvat uuteenkin ympäristöön halukkaasti kertoo milestäni osaltaan myös hyvän harrastuskoiran ominaisuuksista. Esimerkiksi agilityssä tulee koiralle opetusvaiheessa vastaan paljon uusia ja outoja asioita ja uteliaisuus niitä tutkimaan on toivottavaa. Sanotaanko, että utelias pentu oppii varmasti ainakin nopeammin kuin se joka nököttää mielummin kokoajan jaloissasi. Myös pentujen dominanssia on hyvä tarkkailla. Onko jokin pennuista selkeästi dominoivin ja joku pahnan pohjimmainen. Nämä mieltymykset riippuvat paljolti myös pennun ottajasta ja hänen luonteestaan. Kasvattajan arvioon on hyvä myös luottaa siitä mikä pentu sopisi luonteen puolesta juuri teidän perheeseen, mutta omaa arviotakaan ei sovi unohtaa.

Pentujen leikittäminen ja testaus saalistusvietistä ja taistelutahdosta on hyvä tsekata. Harrastuskoiraa etsiessä on hyvä testata miten vanhemmat leikkii, onko niillä vetohaluja, innostuvatko ne liikkuvasta lelusta.  Myös vanhempien ahneus on suotavaa, jotta palkkaus on helppoa.(en välttämättä tarkoita, että leikkiä pitäisi testata lapsen hihassa roikkuen, niin kuin yllä kuvassa. :))

Vanhempien heikkouksista ja vahvuuksista on hyvä tiedustella heidän omistajilta tai kasvattajalta. Jos koirista ei löydy mitään huonoa sanottavaa kertoo se kasvattajan epäluotettavuudesta. Ei ole täydellistä koiraa eikä yhdistelmää ja jokaisella koiralla on omat heikkoutensa. Tosin toinen ihminen voi kokea ne heikkoutena kun taas toinen ei. Nämäkin ovat arvostelu kysymyksiä ja mieltymyksiä siitä millaisena hyvän koiran /harrastuskoiran näkee.

Vesikoirat ovat myös usein pehmeitä, mutta kuinka pehmeä sopii sinun näppeihisi ja milloin pehmeys on häiritsevää arjessa? Minä en kyllä täysin kovaakaan koiraa haluaisi. Haluan olla mielummin se jolta kysytään mitä tehdään kuin, että koira on niin itsenäinen, että hoitaa tilanteen kotiin pelkästään omin avuin. Pieni muistijälki tapahtuneesta on hyvä jäädä, mutta sekään ei ole hyvä jos koira ei meinaa päästä asiasta yli ja ei pysty nollaamaan tilannetta. Itse en myöskään voi sietää vesikoirilla esiintyvää yltiöpäistä reaktioherkkyyttä ja tietynlaista terävyyttä. . Itse pidän siitä, että koira ei ole liian itsenäinen, mutta tietynlainen itsenäisyyskin on toivottavaa agilityssä. Minulle on tärkeää, että koira viihtyy perheensä parissa, eikä aina ole omissa oloissa itsekseen. Nämä ovat niin henk.kohtaisia mieltymyksiä, etten mene syvemmälle...

Rakenne ja terveys:
Vanhempien rakenteeseen kiinnittäisin osaltaan huomiota. Hirveän raskasrakenteiset perrot eivät mielestäni ole parhaimmillaan agilityssä. Selän suoruus on myös tärkeää agilitykoiralle ( ei notkoselkiä tai laskevia takapäitä) Toki sopivasti lihaksia saa olla ja tietynlainen helppo ja ketterä liikkuminen vanhemmilla. Katso miten vanhemmat liikkuvat? Onko ravi ja laukka hyvännäköstä ja vaivatonta? Jos ei ole mahdollisuutta nähdä molempia vanhempia kysy videoita ja kuvia.

Tulevan pennun sukutaulussa kiinnittäisin huomiota suvun sukusiitosprosenttiin, joka näkyy sukutaulussa koiranetissä on henkilökohtaisesti minulle tärkeä. Missä kohtaa ensimmäiset vanhempien sukulaiset kohtaa ja kuinka nopeasti sukulaisuus kasvaa sukupolvia kelatessa. Joskus yksittäiset yhdistelmät vähän lähemmän suvun kanssa voivat olla perusteltuja, mutta jos tälläiset yhdistelmät ovat kasvattajalla enemmänkin tapa kuin poikkeus en kyllä koiraani sieltä ottaisi. Itse suosin mielummin vähäsukuisuutta, vaikka pentueessa voi olla tällöin enemmän heittoa esimerkiksi luonteissa, mutta liikasukuuntuminen taas tuo tunnetusti niitä sairauksia. Kyllä minusta esimerkiksi isovanhemmissa löytyvä sukulainen on aivan liikaa jalostuksessa kun tavoitteena on säilyttää rodun moninaisuus. Aina parempi jos tietää itse koiria suvun takaa, mutta kasvattaja varmasti osaa keroa niistä lisää, niin luonteen kuin terveydenkin osalta.


Agilitykoiralla pidän arvossa terveystuloksia erityisesti lonkkien, kyynärien ja silmien suhteen. Agilitykoiraa hankkiessa vanhemmilla tulee olla vähintään B:n lonkat mielellään A:n. Mikäli yhdistelmä olisi muilta osin niin vahva ja erityisen hyvä voisin harkita A/A C/C yhdistelmää. D- lonkkien käyttöä en ymmärrä missään tapauksissa sorry, ja itseasiassa C-lonkatkin pitäisi milestäni yhdistää aina A-lonkkaisen hyvä lonkkasukuisen kanssa ja parempi jos C/C linkkainenkin on vahvasukuisia lonkkia. Myös vanhempien selän kuvaus on aina plussaa. Jonkin verran on nimittäin nykyään korviini kantautunut selkäongelmia perroilla ja kuvissa on näkynyt sanomista.

Koiran yleisterveyttä ei voi myöskään liikaa korostaa. On hyvä tiedustella vanhempien perusterveyttä, onko joutunut juoksemaan eläinlääkärissä ym. Tuntuu, että Perroilla on aika paljon nykyään allergioita  tai yliherkkyyttä joista on hyvä ottaa kasvattajalta selvää. Myös muita sairauksista suvussa on tarpeen kysellä, jotta tietää riskit. Ja riskitöntä yhdistelmäähän tai sukua ei koskaan ole olemassakaan, vaikka kuinka kartottaisi terveystilanteen suvussa. Kasvattajakaan ei ole ennustaja eikä voi taata tervettä koiraa, vaikka paperilla näyttäisikin hyvältä.

Sitten tämä kuumaperuna itselleni, siis kilpirauhasenvaajaatoiminta jota esiintyy jonkin verran Espanjanvesikoirilla ja joka on perinnöllistä. (tosin ei tarkkaan tiedetä miten se periytyy) Minua henkilökohtaisesti ärsyttää se kuinka osa kasvattajista tuntuu vähättelevän ongelmaa eivätkä informoi riskeistä pennun ostajia. Itse ainakin olen joutunut joskus tenttaamalla tenttaamaan suvun riskeistä, sillä minusta on reilua tietää mitä riskejä koiraani hankkiessa olen valmis ottamaan. Jotenkin muutenkin tuntuu,  että koska testitulokset eivät näy koiranetissä osa kasvattajista ajattelee, että tiedon voi pitää omanaan. :/ Moni myös ei mainitse TGA-positiivisista koirista, koska se ei ole sama kuin sairas koira. Tgaa positiivinen on kuitenkin todellakin huomion arvoinen asia, sillä todennäköisyys sairastumiseen jossain vaiheessa elämää on olemassa.

Hyvä kasvattaja lyhyesti
Mielestäni hyvä kasvattaja on sellainen joka oikeasti tenttaa pennunostajaa  ja on todella kiinnostunut mihin ja minkälaisille omistajille pentu on menossa. Hyvä kasvattaja kertoo yleisesti lisäinfoa rodun yleisestä tilanteesta niin terveyden, luonteen kuin käyttötarkoituksienkin pohjalta. Minä suosin mielummin kasvattajia, joilla pentueita ei tule useita vuodessa. Silloin uskon, että yhdistelmät tehdään pitkään ja tarkoin harkiten. Toisaalta hyvän yhdistelmän löytyminen ei toki estäisi minua ottamasta isommaltakaan kasvattajalta koiraa. Kasvattajalla tulee olla visio siitä mitä hän haluaa kasvatuksellaan tavoitella ja mitä asioita hän painottaa. Omalta kohdaltani tuskin on olemassakaan kasvattajaa joka olisi kaikilta osin kasvatusperiaatteissaan samoilla linjoilla kanssani, mutta tärkeää on, että löytyy yhteisymmärrys perus päälinjoissa siinä millainen on hyvä Espanjanvesikoira.

POINTTEJA loppuun

Harvoin pystyy tekemään yhdistelmäkartoitusta niin hyvin kuin sen haluaisi tehdä, joten on tärkeää myös luottaa kasvattajan tietoon ja tehdä valintoja sen pohjalta. Täydellistä yhdistelmää ei ole olemassakaan ja voi olla, että joistain asioista joutuu tinkimään. Minusta onkin tärkeää, että miettii itselle tärkeimmät pääkriteerit pennun hankintaan, joista ei ole valmis joustamaan ja taas asioita joissa voi ottaa tiedostetun riskin tai joustaa. Pääpiirteittäin terveys, luonne ja käyttöominaisuudet. Loppupeleissä kannattaa  kuunnella sydämen ääntä. Vaikka yhdistelmä vaikuttaisi hyvältä, mutta jos se ei yksin kertaisesti vaan jostain syystä sykähdytä älä ota sitä. Jossain yhdistelmässä voi olla joitain pieniä riskitekijöitä tai muita asioita jotka eivät sovi aivan ihannekuvaasi, mutta jostain syystä yhdistelmä loksahtaa kohdilleen. Mieti mistä voit joustaa ja mistä asioista et. Vaikka monet kasvattajat tekevätkin niin, että he  katsovat ja valitsevat mikä pentu on sopiva sinulle on varmasti hyvin toimiva ratkaisu. Tällaisessa tilanteessa kasvattaja ei voi myöskään velvoittaa sinua ottamaan sitä pentua jonka he valitsevat sinulle. On täysi oikeus perääntyä tilanteessa jossa et koe valittua pentua sinulle oikeaksi tai sopivaksi. Pitää muistaa, että vaikka pennut valloittavatkin suloisuudellaan tulisi pentuja vertaillessa pitää järki päässä ja katsoa pentuja kriittisellä silmällä. Jos valittu pentu ei tunnu sinusta sopivalta, etsi toinen yhdistelmä. Vaikka yhdistelmä olisi hyvä ei se tarkoita että kaikki pentueen pennut voisivat olla sopivia pentuja sinulle. Muista, että vietät elämää ostamasi koiran kanssa jopa 15-vuotta. Se on iso päätös.


Paljon olisi vielä asioista joita itse painotan ja arvosta yhdistelmää miettiessä, mutta olkoon nyt tässä pääpiirteittäin. Tarkastelin asiaa myös aika paljon siltä kannalta, että on hankkimassa harrastuskaveria agilitykentille, mutta moni asia pätee myös muihin harrastuksiin. Pelkän kotikoiran ottamisessa olisi osa kriteereitä varmasti erilaisia. :) Ihan hyvää pohdintaa myös itselleni, vaikka koiran hankinta ei olekaan ajankohtaista vuosiin.
Näin taipuu Elda. :D













Kommentit

  1. Kiitos kovasti! Tätä pitää aina tulla lukemaan uudelleen. Suomessa on jo aika hankala löytää espanjanvesikoiraa, jolla ei olisi mitään sukusiittoisuutta. Allergioita ja atooppista ihottumaa on hankala saada selville. Hinta näyttää olevan aina sama kaikilla kasvattajilla. Onko Pihkalle tulossa joskus pentuja? :)

    VastaaPoista
  2. Jep. Allergioita on todella vaikea selvittää ja tuntuu, että yliherkkyksistä ei puhuta varsinkaan jos koiraa ei ole tutkittu sen tarkemmin, vaikka siis oireita olisikin. Hinnat pyörivät aika samoissa kasvattajilla. Mahdollisesti parin vuoden päästä pennutan Pihkan sillä tulevaisuudessa olisi toiveissa saada Pihkan pentu tai pennun pentu. Riippuu paljon myös siitä löydänkö sille mieleisen ja sopivan uroksen. Ihan nuorena en raaski vielä pennuttaa plus on hyvä seurata sitä, että pysyykin yhtä terveenä kuin tähänkin asti, sekä lähisuvun kehitystä... Aika siis näyttää, mutta haaveissa on. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pihka on astutettu!

Pentuja suunnitteilla Pihkalle ja Ricolle