Pikkelssin

Joukkueradalta kieltovitonen. Todella ärsyttävä virhe, mutta toisaalta joukkuueemme kannalta ei merkittävä. Meno tuntui virhettä lukuunottamatta hyvältä, koira ja emäntä nautti. Mulle jäi niin hyvä mieli siinä mielessä lauantain kisoista, että Elda kulki hyvin se ei jännittänyt vaikka mä olin ihan paniikissa. Ei olla kuitenkaan koskaan kumpikaan oltu noin isoissa agilitymittelöissä. Ihmeisiin ei sitten pystytty, joten toinen kierros jäi haaveeksi. Pienestä tämä laji vaan on kiinni. Jälkikäteen olen miettinyt ohjausvalintaanikin moneen kertaa, mutta minkäs teet putkeen se meni ennen aikojaan. Valitsin nimenomaan sentakia ton pakkovalssin, koska takaakierrosta epäilin Eldan lähtevän just sinne putkee. Olisin tietty voinut tehdä vaikka pakkovalssi jaakotuksen tai takaakierrosta valssin, mutta jotenkin epäilytti molemmat ja päädyin sitten tuohon ratkaisuun. Tyytyväinen olen siihen että 65 rimat pysyi ylhäällä. :) Hassua on että meidän molemmat virheet kävi putkilla, vaikkakin virheet

Tulevana viikonloppuna korkataan meidän ensimmäiset Suomenmestaruus kilpailut. On se vaan niin siistii, kivaa, upeeta ja jännää. Lauantaina meillä on joukkuekilpailut ja me lähdetään joukkueemme koirakkona toisina. :) Sunnuntaina onkin sitten ne yksilökisat. Hyppärillä tuomaroimassa meitä on Allan Mattson ja finaaliradalla sitten Tuomo Pajari. Katsotaan minne asti meidän rahkeet riittävät. Voin sanoa että meidän kohdalla riippuu niin tuuristakin että minkalaista rataa on tarjolla. Muo jännittää ihan hirmuisesti!! Kääk! Katsotaan kestää tämän likan pääkoppa. :D Eihän meillä ole mitään paineita, kun ei kukaan meiltä odota ihan hirveitä ihmeitä, kun ensimmäiset arvokisat ja sillee. Itse sitä kuitenkin tuppaa itseltään vaatimaan jopa mahdottomia ja niitä ihmeitä. Niitä siis tavoittelemaan, ei me luovuttamaan lähdetä.

Mistäköhän tässä oikein aloittaisi....  No aloitetaan vaikka niistä Sm kisoista. Viikko enää niihin karkeloihin ja muo jännittää jo nyt. Tää on ainakin toistaseks sellasta positiivista jännitystä. Jos muo ei jännittäis niin sitten olisi jokin pahasti pielessä. Itseäni sen verran olen oppinut kaikenlaisten erilaisten kisaamisten myötä. :D Valmistautuminen on sujunu niinkuin pitää. On hirveästi asioita mitä ei vielä osata, mutta katsotaan mihin tämänhetkiset taidot yltävät. Enää ei kerkeä kovin kummoisia ihmeitä tekemään. Pyörityksiä en edellenkään osaa, tai tunnen itseni niissä kovin epävarmaksi. Tarvisin niihin semmoista ulkopuolisen silmää sanomaan että mitä teen oikein ja mikä menee pieleen. Taidetaan siis pitäytyä niissä niistoissa, ellei jotain suurta valaistumista ehdi vielä tulla moiseen "tönötysohjaukseen". Joukkuekisassa startataan numerolla 183. Eldan kanssa startataan tokana meidän joukkueessa. Kakkosena on kyllä hyvä lähteä. :) Yksilökisassa startataankin vasta

Lauantaina oltiin Juha Oreniuksen koulutuksessa. Lämmintähän oli semmoset +27. Tehtiinkin siksi kahdessa pätkässä, koska koirat oli aika kovilla noin kovassa lämmössä. Elda jaksoi mielestäni ihan kiitettävän hyvin. :) Eipä keretty kokeilemaan edes nolla rataa, mutta tärkeintä nyt kuitenkin että opittiin molemmat Eldan kanssa niin paljon. Saatiin mukavasti vinkkejä myös jatkotreenaamiseen. Jauhettiin  tota mun rytmittämistä ja ajottamista.Tehtiin semmosta pikkuviilaamista noihin mun ohjauksiin. Just tollasta mä tarvinkin, niitä oikeita ohjeita, jotta homma toimii parhaalla mahdollisella tavalla. :) Treenien jälkeen tuntui siltä, että voiko tämä olla edes mahdollista, että ollaan kolmosluokassa ja vieläpä menossa Sm kisoihin. :O Puolet meidän treeniajasta meni varmaan Juhan kanssa höpöttelyyn (höpöttelytuokiot ei siis ole videolla. ;)) Mutta oikeestaan loppupelissä niistä mä sain todella paljon. Tarvin perusteluja että miksi näin, missä pitää hidastaa, missä ottaa koira selvästi